Eilisessä lähdössä piti olla varovainen. Veneen kansi oli jäässä, köydet jäätyneet koppuraksi. Siitä sitten köysien irtisaannin jälkeen vaan purjeen vauhdittamana kohti itää. Aikani seilattua katsoin että takaviistossa kaukana vilahti purje. Ehdin katsoaoikein kiikarilla sekunninosan, ennenkuin se katosi saaren katveeseen. Selvästi valkea genuapurje jossa suuri sininen raita, aurinkosuoja. Aloin jo skuuttiköysiä kiristämään ettei vaan mene ohitse.
Perskuta, se oli ruotsinlaiva, matkalla Tukholmasta helsinkiin. Minä näin sen savupiipun, innoissani luulin purjeeksi, joka yrittää saavuttaa
Armeijan linjataulut tietä näyttää, kun latuja oikoo saarten välistä. Luotan että armeija on väylänsä luodannut. Näissä on se vaara, että väylä on esim kauempana kääntynyt jo pois linjatauluilta. Nämä kohdat kuitenkin tuttuja. Lopuksi tuollaisen kaupungin vieressä olevalle saarelleVapaa, tyhjä laituri. Aivan iskemätön. Hienoa. Tuohon rantaudun.