Sillan juuressa jälleen kerran.
Tuolla on jonkinmoinen satama, ei siellä kyllä oikein vieraspaikkoja ole. Kyllä veneen aina saa johonkin kulmaan köytettyä.
Tuolta mäenpäältä on hyvät näköalat. 
Talon portinpielessä oli omenapuu, täynnä omenia. Kävin esittelemässä itseni. Kerroin että ”Jag heter Jukka, jag kan inte talar svenska.” Kysyin että onko omenoille käyttöä?. Ei ole, vastasi, isäntä. Hyvä totesin ja menin puun juurelle ja keräsin kassillisen omenoita. Isäntä katseli hämmästyneenä.
Ystävällisiä ihmisiä täälläpäin.