Nyt oli minun vuoroni lähteä. Lippu pois että näkevät että vene on tyhjä.
Viskasin tuohon kannelle vielä köysivyyhdin. Jos jotain tapahtuu niin Oskari tai joku kulkija voi sitoa niillä lisää jos tarvitsee. Kävin hyvästelemässä Oskarin, kerroin että tulen kuin tulen. Tämä kertoi että joku suomalainen on tulossa. Kyseli että tunnenko? En ainakaan musita veneen nimestä.
TIlasin Bolt taksin joka toi minut lentokentälle. Tuo el ollut minun koneeni.
Mutta sieltä se minun koneeni tuli. ATR 42. Vanha työjuhta, tämä malli lensi ensilentonsa jo 80 luvulla.
Saapuvat ulos kentälle.
Lähtevät jonoon. Minulla ei ole kiire jonoon, minulle on varattu istumapaikka.
Siinä sitä sitten lennellään kohti Tallinnaa. Propelli pyörii vinhasti tuossa aivan kyljessä. Pysyyhän siinä lavat kiinni, tulee lapa otsaan jos hajoaa.
Kohta jo alkaa Tallinna näkyä.
Läpi lentoaseman.
Bussilla Kaubamajan viereen ja sieltä kävellen. Bussilla olisi pitänyt kiertää Baltijaaman kautta ja samalla ajalla kävelee satamaan. Paitsi että matkalla tahtoo eksyä, tai ei eksy mutta tulee umpikujia ja aitoja edessä.
Pääsin satamaan ja laivakin saapuu.
Ompa paljon ihmisiä menossa suomeen. Nuo on kyllä suomalaisia. Minä olen kuin turkkilainen basaarikauppias, tunnen kyllä.
Huono kuva, mutta meri se siellä kimmeltää.
Tutun näköisiä paikkoja, silti tunnen itseni vieraaksi. Hyppään junaan ja vaihdan maisemaa…