Miehistöä saapui. Myös kipparilakkinen nuorempi matruusi, iältään jo 5 vuotta. Mukanaan jalgratas. Sitten vedettiin rattaalla niin että päässä huimaa. Tämän ratas on kevyt ja kevyt on mieskin, voimaa riittää kiidättämään niin ettei onu tahdo perässä pysyä.
Uimarannalla kävimme kilpaa juoksemassa. Tämä on nimeltään Titterand. Titte on sellainen pieni lapsi, sylissäkannettava. Kelpasi se minullekin. Ihmiset vähän katsoi kun tälläinen vanha sotaratsu kirmaa, katsokoon.
Laiturilla vähän kalastimme. Pieniä salakoita tuli, sekä muutama sormen mittainen ahven. Minun piti tälle matruusille opettaa, että tämä on ahven. Tällä oli muistikuva että sen kalan nimi on syötävä. Vähän on hankalat fileroida näin pieniä, mutta kyllä se jotenkin onnistui. Sitten vain pannulle, oi kuinka hyvää itse kalastatut syötätävät.
Otimme köydet irti ja purjeet ylös, seikkailu alkaa.
Tämä kaivettu oja on niin kapea, että parempi että vanhempi kapteeni on peräsimessä.
Täällä ei väylillä ole nimellis syvyyksiä, jokainen katsoo mikä on matalin kohta väylällä ja siitä sitten tekee päätökset. On syytä myös ottaa huomioon veden korkeus. Nyt on korkeapaine vienyt veden pois ja vesi -30 senttiä.
Heti kohta saavuimmekin seikkailujen saarelle.
Saaren nimi on Abruka, harjoittelimme lukemista tuon meripelastajien ribin kyljestä.
Oikea seikkailujen saari, vene vain kiinni laituriin ja seikkailuihin.
Kävimme katsomassa peikkomajaa, mikä lie museo, sekin kiinni.
Kävimme lintujen bongailu tornissa, kumpi ensin ylhäällä.
Löysimme metsästä tuollaisen kappelin, vasta tehty tuore kappeli. Se on vähän pelottava paikka, siellä liikutaan varpaisillaan ja kuiskataan vain. Veneestä löysimme vanhan kumijollan. Sen kun pumppasi täyteen niin olikin riemu. Hyppäsimme kumiveneeseen ja lapsi kyseli että enhän tätä yksin pane kumiveneellä liikkeelle. En pane. Mutta kohta matruusi tahtoi yksin lähteä. No lähteköön, tuuli painaa satama altaan perukkaan, ei mitään hätää. Kohta matruusi souti yksi eestaas. Huuto vain kuului, katso onu.
Sitten tuli aika lähteä takaisin Kuressaaren suuntaan. Matruusi väsyi ja nukkui peräsimen vieressä penkillä melkein koko matkan. Onu valvoi menoa.
Matruusi haluaa oppia kaikki asiat maailmasta. Kun me kohtaamme olemme erottamattomat, syöksymme aina ja aina seikkailuihin suinpäin. Niin kului meidän päivä…