Ääni päässä sanoi ”Ding”, siihen heräsin.
Vilkaisin vielä merisää ennustetta ja se näytti valmis lähtöön.
Nukkujat ja höpöttäjät jäivät nukkumaan. Minä vaihdan maisemaa ja maata. Lähden kotipuoleen.
Siitä sitten vain isoa purjetta tuulta pyydystämään. Hyvin se tuulesta kiinni ottaa ja kokka alkaa kohisemaan.
Tuttua reittiä. Svartbodan kalastusloisto näyttää suuntaa.
Laivoja kulkee jonossa suomenlahtea pituus suuntaan eestaas. Ne risteävät Helsinki-Tallinna laivojen kanssa.
Inkooseen oli tuollainen matkalla. Se tuo Nesteytettyä maakaasua vanhaan hiilisatamaan.
Suuret tankkerit kulkevat.
Yhdessä vaiheessa aloin ihmettelemään että ompas kylmä ilma. Vesi on 2,5 asteista, ilmankos tuntuu kylmältä.
Suunta oli tuota Naissaaren pohjoiskärkeä kohti. Siitä pientä kurssin muutosta ettei osu Naissaaren matalalle. Sitten pieni muutos ja kohti Piritan satamaa.
Siinä se Naissaari jökötti. Pitäisi joku päivä käydä Petkan haudalla. Nyt ei ennätä, liian hyvä tuuli että pysähtyisi. Kyllä se Petka ymmärtäisi tilanteen.
Vielä ennätti Viking Express eteen keekoilemaan.
Tuulenpyytäjä alas ja aallonmurtajasta sisälle. Soittelin yksi päivä satamakapteenille, kyselin että jos tulen niin onko minulle paikkaa alkukesäksi? On on, tule tule, kyllä paikka löytyy. Enhän minä puupää tajunnut kysyä että missä se minun paikkani mahtaa olla. Otin nyt sitten vain yhdestä poijusta kiinni ja keula laituriin. Täytyy kysellä kun huomenna tulee töihin.
Tuollainen jälki jää vanavedestä kun kototielle läksin.