Tuli käytyä vanhoilla synnyinseuduilla. Kylläpä on paikat kutistuneet ja pieniksi käyneet. Egoni ei meinaa enään sopia tänne.
Kävin myös pienimuotoisissa talkoissa. Vähän pilkottiin puita ja kärrättiin pinoon talven varalle. Myös paikallisessa kioskissa käytiin ruokaa ostamassa. Minä valitsin tottuneena turkin kävijänä pita kepabin. Sitten alkoi vähän mennä pieleen kun myyjä luukulla kysyi, mitä mausteita? Minä että laita tulista chilikastiketta ja majoneesia nyt ainakin. Kysyin, mitä muuta sinne laitettaisiin? Tämä että ei ole chilikastiketta eikä majoneesia, mutta jos ketsuppia ja sinappia laitettaisiin? Minä hämmästyin suuresti, ei helvetti, ei panna sinappia kepabiin. Kysyin vielä että onko joku halunnut sinappia sinne? Kuulemma ottavat. No sain minä sitten kuitenkin sen kepabin, ilman sinappia ja ketsuppia. Mausteena oli salaattikastike, oli kyllä harvinaisen mauton juttu. Mutta kun ei oikein lihapiirakka nakilla myöskään kiinnostanut.
Sitten oli sopiva aika lähteä, saa maalaiset jäädä.
Minä lähdin sitten Helsinkiin, en minä täälläkään kovin kauaa pysy. Niinkuin en näköjään enään missään pysy.
Talvella yksi tuttava ukrainalainen tuli sotaa pakoon Eestiin. Autoin tälle vaatteita ostamaan, kun ohjus tuhosi asunnon ja oikeastaan päällä olevat vaatteet vain oli jäljellä. Minä sanoin että jos joskus tarvitset apua, kysy minulta. Voi olla että osaisin auttaa. Tämä sanoi että pitäisi yksi mies tappaa. Minä sanoin olevani valmis, pitäisi vain löytää keino siihen.
Tänään on Ukrainan itsenäisyyspäivä. Viettävät itsenäisyyspäivää vaikeissa oloissa. Minä toivotan Ukrainalle ja ukrainalaistelle voimia ja jaksamista. Slava Ukraina/Herojam slava ….