Puoli 7 olin valmis lähtöön. Oskari ei ollut vielä tullut töihin, mutta eilen jo sovittiin asiat.
Näytin vielä persettä tuolle neuvostoliiton aikaiselle panssari muistomerkille. Ihmeen kauan ne saivatkin pystyssä olla, nyt niitä on alettu pois viemään.
Ei kun menoksi. Tuulta on joku metri, liput liehuu.
Muutama vieras jäi satamaan kun läksin.
Heippa vaan Kuressaari, palaan vielä takaisin. Tiedän sen.
Purjeet ylös ja siitä se lähtee.
Horisontti keikahtaa jälleen kallelleen, matka asentoon.
Tuulta saisi olla vähän enemmän, mutta kyllä tälläkin matka joutuu.
Kartasta voi seurata tilannetta.
Runö, eli se Ruhnun laiva ajoi Roomassaareen edestäni.
Välillä vähän tihkua tuli taivaalta. Ei paljoa.
Olin enään 5 mailin päässä Kuivastusta kun tuuli ja vauhti alkoivat hiipua.
Kohta se tyyntyi kokonaan. Laitoin koneen käymään ja laskin purjeet. Soitin Kuivastun satamakapteenille ja kyselin kuulumisia. Oleg kertoi että hän näkee minut, Oskar Kuressaaresta oli soittanut töihin tullessaan että Jukka on tulossa.
Töll vetää eestaas, minä en sen tulilinjalle joudu.
Mutta tuon eteen kylläkin. Miksiköhän sen piti kiertää eteeni? Kai se halusi minulle näyttää millainen vene hänellä on.
Siinä se on Kuivastu satama.
Eipä täällä ketään vieraita ole, Oleg on laiturilla vastassa, kertoo heti kaikki kuulumiset. Kuinka sillä ahvananmaan miehellä, joka kiertää pitkin Baltiaa on morsian joka satamassa. Muhun saarella on kuulemma uusin morsian. Kertoi myös muutaman yhteisen tutun käyneen.
Näytti 50 luvulla ostamaansa moottoripyörää ja kertoi kuinka oli käynyt ympäri eestiä vapaapäivinä ajelemassa. Juttua riitti meillä tämän Muhun miehen kanssa, kunnes tämä lähti kotiin ja minä jäin yksin satamaan…