Aamulla oli lähdön hetki. Telineestä ratas, elektriratas.
Tällä bussikortilla saa rattaan, tunnin saa ilmaiseksi ajaa.
Siitä sitten vain elektri avusteisella kaupunkiin.
Vaihdan maisemaa, jätän rattaan tänne joen rannalle.
Minun kyytini tuli samassa laituriin.
Lippu valmiiksi.
Bussi oli jälleen viimeistä paikkaa myöten loppuunmyyty.
Pörröpää bussijuht tarkisti liput. Sitä ennen kävi kyykkimässä viemässä ihmisten pakaasit tuonne auton mahan alle pakaasiruumiin. Ne isomahaiset bussikuskit kun kyykistelevät niin pahaa tekee kun persvako paistaa niin syvälle. Tämä neito oli toista maata. Housut pysyivät siveästi jalassa kun kumartaa.
Niin lähti Lux Express taipaleelle, halki kesäisen eestin.
Eesti on pieni maa, tämän poikki kulkee nopeasti.
Pärnussa neito kuulutti että hän jää pois ja kääntyy toisella bussilla takaisin Tartoon. Toinen kuljettaja tulee tilalle. Ja tulikin. Minä kun kävin vähän jaloittelemassa tässä 10 minuutin pysähdyksellä, niin jo oli tullut sellainen persvako bussijuht kyykistelemään auton viereen.
Niin matka jatkuu. Muhuväinä kohdalla auto lauttaan, paikan nimi on Virtsu.
Ja suunta kohti Muhun saarta. Töll vie.
Regula tuli vastaan. Tuo Regula on vanha laiva, vielä kulkee.
Siinä kohta Muhu saaren kohdalla loppuu Õ äänne. Kuvasin tämän kuvan kerran maantiemuseossa. Luonnossa sitä ei ehdi bussista kuvata. Õ äänne on se josta saarlased puheesta erottaa muista eestiläisistä. Ne ei osaa lausua sitä, kuten en muuten minäkään osaa.
Panin lipun takaisin veneen perään. Kävin vähän keskustelemassa satamakapteenin kanssa. Tämä riemastui suuresti. Kysyi ensimmäiseksi, ethän ole vielä tänään lähdössä? Kun kerroin etten ole, tämä että voisinko olla illan satamakapteenina? Yksi ruotsalainen suuri purjevene on illalla tulossa. Niin minä sitten jälleen olen satamakapteeni…