Leiri alkaa aamulla hiljakseen heräilemään.
Kävin täällä kuusimetsässä kävelemässä. Tänne on haudattu kovat jätkät. Võrumaan metsäveljien haudat. Kovat olivat äijät, oli siellä kyllä naisiakin mukana.
Lähellä on vanhoja meijerin rakennuksia. Tuolta korsteenin nokasta kuului sellaista klaksutusta.
Siellä onkin Toonekurjen, eli kattohaikaran pesä. Ne klaksuttavat nokkaansa siellä pesässä. Opettavat poikasilleen haikaroiden kieltä.
Markkinat alkavat loppua, on aika pakata tavarat. Jos joku ei tiedä millaiselta kuulostaa võrukieli jota myös täällä Vastseliinassa puhutaan, niin tästä voi kuunnella. Võru kielinen Vastseliina laulu.
Kotimatkalta vielä tienvarren myyjältä eestin mansikat. Näitä kannatti odottaa. Ne kreikan ja muut on kelvottomat, nämä ovat ainoita oikeita. Nyt vain bussia odottamaan…