Tuollaista näytti päivän epistola. Vastaista Hangon suuntaan.
Katselin että tuuli alkaa nousemaan. Halusin lähteä heti, koska jos tuuli nousee keulan puolelta ja olen yksin lähdössä, on vaara että keula osuu naapuriveneeseen. Ei se mitään riko vain herättää nukkuvat ylös.
Kello oli kyllä jo 7, mutta unikeot nukkuvat vielä. Minä irroitin keulaköydet, vedin poijuliinalla itseni pois veneiden välistä ja sitten vasta kone käyntiin.
Sinne jäi satama nukkumaan, jälleen kerran. Tuo satama on muuten rauhoittunut, siellä oli illalla hiljaista. Kukaan ei kännipäissään huutanut ja meuhkannut. Ihan kiva oli, mutta olen jotenkin niin levoton sielu, etten jaksa olla paikallani.
Heilautin vielä kättäni, kurvatessani kallion taakse. Ajattelin jos joku kuitenkin sattuu heräämään.
Tuuli oli vastainen koko matka, siitä vain sitten moottorilla. Vaikka mielipuuhaani on ihmetellä miksi joku ei purjehdi vaikka hyvä tuuli, tässä on aina valmis selitys. Täytyy vaikka akkuja ladata.
Mitenkäs tämä hyvässä myötäisessä näin tuli moottorilla? Jostain olen kuullut että katamaraanit on hyviä purjehtimaan?
Vastaan tuli kymmeniä veneitä, suurin osa kuitenkin purjeella.
Kuten tämä, laiva on hieno kuin taulu.
Raa’an päälle on pari miestä kiivennyt raakapurjeita kerimään kokoon. Tässä on miehet rautaa, todellista toimintaa.
Sitten osa on näitä, sanonko mitä. Takaa vain kohti, suora suuntauksella. Mietin että mihin suuntaan alkaisin väistämään? Jos väistän väärään suuntaan ja tämä kuitenkin herää ja alkaa väistää samaan suuntaan. Hyppäänkö mereen? Ajaako se päälleni kun olen meressä. Hyppäänkö hyttiin piiloon? Jos se ajaa perään niin jäänkö nalkkiin veneen sisälle. Otin vinssin kahvan ja ajatteli että heitän kahvan ikkunasta läpi. Väisti se kuitenkin eikä ajanut perääni. Tervehti iloisesti kädellä heilauttaen. Minä puin nyrkkiä takaisin. Minä muistan sen äijän naaman, jos kohdataan laiturilla joskus, niin tönäisen mereen. Jämpti on niin.
Mitäs noista väliä, senkus vetelevät niin paljon kuin sielu sietää. Kun pysyvät jollain järkevällä etäisyydellä.
Minä vetelin tuota sisempää 5 ja 3 metrin väylää. Olisi pitänyt mennä tuonne ulos luovimaan. Jostain syystä en kuitenkaan mennyt. Vaan vetelin koneella vastaiseen.
Yksi erikoinen purje oli yhdessä veneessä. Spinaakkerin näköinen, lentävä purje ilman puomia. Tuollainen ilmaläppä edessä, pitää nähtävästi oikeassa asennossa. Mistähän tuollaisen saisi?
Aikomuksena oli ensin vetäistä ohi Hangon kaupungin, tuttava soitti ja kertoi olevansa Hangossa. Otinkin suunnan Hankoon, en ole aikoihin täällä käynyt.
Aallonmurtajan aukosta sisään. Täällä ei aallot vello, saa keulaköydet laitettua paikoilleen.
On täällä veneitä, on myös paljon tyhjiä kohtia.
Tuosta löydin hyvän kohdan, samanhenkistä porukkaa. Jotenkin tämäkin satama on rauhoittunu., Joskus vuosia sitten kun kävin täällä saunassa, oli sellainen kilpalaulanta kuka oli kovimmassa myrskyssä ollut. Nyt oli vain pari äijää saunassa, ihailtiin ikkunasta avautuvia maisemia. Kehuttiin että hyvät maisema ja hyvät löylyt. Hyvä kun tulin käymään täälläkin…