Aamulla läksin kasarmille kahville, kahvia ja kääretorttua tarjoiltiin aamupalaksi. Ei ollut silloin joskus, oli teetä, vanikkaa ja puuroa. Sunnuntaina sai kahvia, mahan täysin sekaisin silloin kahvista. Yhtäkkiä tajusin että minun on lähdettävä, peräännyttävä ja jatkettava matkaa. Kasarmille jää kiinni, tulee poistumiskieltoa. Silloin mennään kun vielä ehtii.
Fillarilla hullunkyytiä vielä vähän saarta katsomaan, kasarmille ei mene. Tässä ampumaradan 300m rata. Vähähän on puita kasvanut sitten viime näkemän.
Vielä kuitenkin pystyssä.
150m radalle oli tuotu tuollaisia mehiläispesiä.
Aika säpinä käy pöntossä.
Maan alla on luolia joissa hurisee ilmankuivaimet, jotain siellä tapahtuu. Tai odottaa tapahtumista.
Armeija ei ole täysin hylännyt saarta.
Kun istuin kasarmilla komeljanttari haastattelussa niin joku armeijan linkkiauto ajoi eteläkärkeen. Olivat piiloutuneet tuollaisen nauhan taakse
En mennyt heidän rauhaansa häiritsemään.
Tuollainen linkki törrötti nosturin nokassa, jotain tietoa kulki valokaapeleissa tutka asemalta tänne ja eteenpäin. Merellä on jonkinlaiset harjoitukset. Kaikenmaailman aluksia liikkuu ja piileksii välillä saarten takana.
Ei kun fillariin kierroksia ja huruvauhtia kasarmin ohitse pohjoislaituriin.
Tuli muuten vetäistyä rattaalla 55km saaressa, hullu kuin hullu.
Köysiä irti ja lähti.
Siihen jäi jollekin tarvitsijalle hyvä kohta laiturin sisäreunalle.
Heippa Kirkonmaa, palaan vielä kun koittaa oikea aika.
Nyt olen jo turvallisen kaukana rannasta.
Tuossa se menee armeijan väylä tästä oikeasta reunasta, savilahdesta luoteeseen. Väylän syväyksestä ei ole tietoa. Nuo punaiset viivat on vesijohto sekä suoja-alueen rajat. Sinne vaan kivikkoon. Purjetta ei tahtonut nostaa, menee niin kovaa että hirvittää kivien välissä.
Kirkonmaan länsilaiturin kohdalta linjataulut näyttää ulospäin.
Siinä oli kartan mukaan 2m vettä, kaiku näytti kyllä matalammillaan 6m. Jos armeija siitä kulkee niin minä myös.
Nyt purje ylös ja kohti Kotkaa.
Siellä se näkyy, Kotka.
Ohi Kukourin linnakkeen, ihan väylää myöten.
Nuo ajaa kuin viholliset panssarivaunulla, karkuun niitä pitää mennä.
Ja Sapokka, monennenkohan kerran?
Melkein puolet sain veneestä aisaan. Kyllä se siinä silti pysyy.
Vielä kalat paistaen, onneksi loppui ahvenet. Niitä fileitä taisi olla pari kiloa, alkoi tulemaan jo korvista ahvenen tuoksua.
Kävin vähän keskustelemassa satamatoimistossa. Kehtasivat ehdottaa että maksa 25 euroa yöltä. Minä riemastuin että viimeksi maksoin 10 euroa yöstä. Nämä että olet silloin jättänyt veneen laituriin. Minä että juuri niin, laiturissa se seisoi silloinkin, 10 euroa maksoi. Katsoivat kuin hullua, sanoivat että olkoon. Menköön 10 eurolla.
Että Sapokassa satamassa, kuuntelen tuulten lauluja. Muistelen kadonnutta nuoruutta….