Yöllä oli ilmestynyt 3 purjevenettä. 2 oli suomesta ja 1 tallinnasta. Kävin jututtamassa toisia suomalaisia. Kysyin että olenko oikeassa, olette matkalla Pärnuun? Olivat joo, Muhuväinä regatta alkaa kohtapuoliin. Kuulemma laukkasi ratsu yössä. Nämä olivat oikeita purjehtijoita.
Kaikki ei kyllä olleet, yhdet merimiehet oli lähdössä, tarjosin apua kun vieressä oli H vene tuulen alapuolella. Ei tarvi apua. No hyvä hyvä kun pärjäätte. Sitten alkoi tapahtua aivan käsittämättömiä. Mies irroitti veneen perän aisasta, kylki ajautui H veneen takakulmaan ja moottoriin kiinni. Sitten otti ja laittoi koneen käymään vasta. Sitten hihkaisi että keula irti. Pakki päälle ja näiden vene liukui sitä H veneen perämoottoria vasten. Koko 12 metrinen vene taisi saada pitkän skraadin kylkeen. Ei minulla siitä harmi, mutta ajattelin että jos rikkovat vielä sen Eestin poikien H veneen. Tuolla taktiikalla ei ole toiveitakaan onnistua sivutuulessa. Toivottavasti ei tulla vierekkäin koskaan.
Sitten minäkin lähdin, tuulet näytti 12,9 metriä/s.
Sinne jäi Dirhami. Kyllä siellä voi yön nukkua, tai tuulta pidellä. Mutta ei siellä kyllä jaksa yhtään kauempaa olla.
Fokka ylös ei siellä kyllä ihan siltä 13m/s tuntunut, olisin perstuntumalla veikannut muutamaa metriä vähemmän. Fokka vetää vimmatusti.
Osmussaari on käymättä, kuulemma 1,5 metrisellä pääsee. Minulla on liian syvällä uiva vene.
Tuollainen hökötys tuli takaa moottorilla, oli kauempana kun avasi keulapurjetta.
Kone työnsi takaa ja keulapurje veti.
Yllättävän paljon keikkui Logoon 44 vekotin. Minä olen luullut että tuollaiset on hyviä purjetimaan, mutta koneella tuo veti. Nähtävästi minun purjeen näkeminen sai rullan avaamaan. Tuossa istutaan niin korkealla että luulisi huimaavan aallokossa.
No minäkin vähän kiihdytin, mutta sillä oli kyllä joku 12 solmua vauhtia, yllättävän kovaa.
Vauhdissa ruokaa, se on vähän hankalaa.
Soppaa kattilaan.
Gruusian torimummon myymää chiliä, niin että soppa on punainen.
Se syöminen on kaikkein vaikeinta, meinaa keikkua soppa lautaselta yli laitojen. Sain kuitenkin nälissäni sopan pelastettua suuhun.
Oli merellä muitakin, kaikenmaailman tankkereita Baltiskin luona redillä.
Siinä Baltisk. Vastaankin tuli yksi vekotin, se hyppäsi aaltoon.
Jo alkoi kaupunki näkyä, en kuitenkaan tohtinut keskikaupungille.
Otin suuntaa tänne Piritaan, minulla on täällä oma venepaikka. Tai ei nyt omaa kohtaa, mutta maksettu kohta. Periaatteelle, tule kun tulet, lähdet kun lähdet, laita missä tilaa on. Nyt ei tarvitse satamakapteeneille valehdella, kun kysyvät että mikä on kotisatama. Kotisatama on Pirita. Tosin kun sanon sen, niin kysyvät miksi minulla on suomenlippu, ei voi olla Pirita?
Aallonmurtajan aukosta sisälle, tuollainen tuli vastaan .Eestin pojat on kovia purjehtijoita.
Tässä minun polkuni tänään….