Kun hetki on lyönyt niin silloin lähdetään. Satamakapteenin kanssa selvitettiin välit jo edellispäivänä. Moottorilla irti laiturista ja purjeita ylös.
Tuuli lähti viemään ojaa pitkin ulos Liivinlahdelle. Sen syventäminen on ollut mietteissä vuosia, tahtoo myrskyt tuoda hiekkaa kaivettuun kanavaan. Nyt olisi sitten varattuna ollut jo rahaakin kaupungin talousarvioon, silloin ei vai sitten tajuttu lupia hakea ajoissa. Saas nähdä josko syksyllä saavat kaivettua, taitaa olla 2,5 metriä matalin kohta. Kaiku kyllä näytti välillä 2 metriäkin
Ohi Abrukan saaren, siitä suuntaa kohti Kihnun eteläkärjen matalikkoa.
Säätiedoitus lupasi suunnaltaan vaihtelevaa tuulta 2-7m/s. Vauhtikin vaihtelee silloin samaan tahtiin. Välillä kulki aivan hienosti.
Välillä taas tuo laskukone näytti että olen siinä Kihnun matalikon kohdalla 24 tunnin kuluttua.
Kunnes mittari pysähtyi kokonaan. Senkin vielä kestäisi, sitä ei kestä kun 0 solmussa alkaa vene pyöriä ja nokka näyttää takaisin tulosuuntaan. Ohjailukyky vaatii sen 0,2 tai jotain sellaista vauhdiksi.
Töräytin moottorin käymään ja tyhjäkäynnillä kohti Kihnua kihnutin.
Heti helpotti kun edes kokka oli menosuuntaan.
Otin joutessani tuon lipunriekaleen pois, alkoi jo muistuttaa liehekkeistä sotalippua.
Kaivoin laatikosta uuden lipun. Vähän on rypistynyt, tuulessa kyllä oikenee nopeasti.
Laadukkaan tuotteen tuntee siitä, että tekijä laittaa nimensä ja päivämäärän lappuseen kun on saanut lipun valmiiksi. Kiitos Arja, hyvä lippu.
Tuuli tuli takaisin, ei se jäähdytä, mutta vähän ilma liikkuu.
Lopuksi heti kohta 17 tunnin purjehtimisen jälkeen olinkin jo Kihnussa, aurinko oli jo laskenut. Sidoin veneen kiinni laituriin Kihnu Virve viereen ja aloin nukkumaan….