Sadekuuroja ja ukkosta uhkasi kaikki ilmaennustukset. Aamulla vain vähän jyrisi taivaanrannassa kun keulaköydet irroitin ja läksi toiveikkaasti kohti länttä. Kuvassa on muuten Kihnun kuuluisuus, Kihnun Jõnn, tämän jalanjälkissä kuljen.
Sinne jäi satama, pari Eestiläistä vierasta tuli moottoriveneillä, majoittuvat majataloissa.
Kihnun virve möllötti möljällä. Minä livahdin siitä ohitse.
Kunnes tällä tuli aikataulun aika täyteen ja läks, helposti se minut ohittaa.
Sinne jäi se Kihnun saari, vielä palaan takaisin.
Alussa reivin kanssa, ajattelin että jos se ukkonen kohdalle tulee. Ei tullut ja purin reivin pois.
Ohitin viimeisen turvavesipoijun, matkalla turvattomille vesille.
Matkalla aamupalaa. Ja antaa palaa vain, tuli hännässä eteenpäin. Jos ei joku tiedä miltä se näyttää kun purje oikein vie, niin tästä voi katsoa videota. Näyttää nopeutetulta filmiltä, mutta ei ole. Noin se kulkee kun tuulta on sopivasti.
Tuossa Abrukan kulmalla kun kääsin väylän suuntaan, niin samalla tuulikulma muuttui sivutuuleksi. Alkoi niin tempoilla vene, kuin pillastunut hevonen.
Olisi pitänyt reivata isopurje. Ei kun isopurje alas ja pelkällä fokalla, vauhtia riitti vieläkin 6 solmun hujakoilla. Joskus muuten kuulee termin solmua tunnissa. Minä en sellaista käytä, käyttäköön kuka haluaa snobbailla. Ymmärtämättä kuitenkaan mitä se tarkoittaa.Solmu on solmu, eli knot.
Samoin kuullut kun joku, yleensä poliitikko, kertoo että nyt on aika reivata kurssia. Mitähän sekin sitten tarkoittaa? Todennäköisesti juuri sitä mitä tuli sanottua, yritystä tehdä jotain, ilman hajuakaan, mitä tilanteessa pitäisi tehdä.
Tässä karttaa matkastani. Satamassa oli ennestään 3 suomalaista purjevenettä ja yksi Latvian moottorivene. Yritän sulautua joukkoon. Jos jaksan pitää suuni kiinni, niin sulaudunkin…