Kävin vielä Kuressaaressa kaupungilla. Raekoja majan takana on tuollainen tavallisen näköinen lehmus. Se ei kuitenkaan ole tavallinen, se on sellainen Nestori.
Tarkkaa ikää ei ole tiedossa, arvio on 300 vuotta vanha. Siihen väliin on kyllä ollut vaikka mitä. Kaikkea on sekin puu nähnyt ja kokenutkin, sodan ja tulipalot. Siinä vain rauhallisena jököttää.
Tulin satamaan ja katselin toisten veneitä. Vaikka minullakaan ei kaikki aina ole viimeisenpäälle, ei ole myös toisillakaan. Tuossa on yhden Eestinpojan purjeveneen etustaagin kiinnitys. Tuollaisella tapillahan ne yleensä on kiinni, siihen tapissa olevaan varmistusreikään pannaan saksisokka, yleensä. Tuollainen rengassokka on paha juttu. Köysi kun ottaa kiinni renkaan rautalankaan niin se vetäisee helposti huomaamatta koko sokan pois. Sen jälkeen tappi ottaa ja luiskahtaa pois ja etustaagi on pois pelistä. Sen jälkeen maston kaatuminen on aika todennäköinen.
Tässä tapauksessa se köysi on tempaissut sokan toisesta päästä, sokan suoraksi. Minä en uskaltaisi istua veneen takaosassa ja miettiä milloin se masto kaatuu päälle. Taakse se kaatuu kun tuo tappi luiskahtaa pois.
Mutta mitäs minä toisten olemisesta ja elämisestä huolehdin? Huolehtikoon itse, minä teen miten itse parhaaksi näen. Nostan purjeet ja tuuli vie pois kuin höyhenen.
Noin se vie tuuli purjehtijaa Liivinlahdella.
Aurinko paistaa ja tulevaisuus siintää edessä, silloin mennään.
Minä luovin vastaiseen, hyvin liikkuu ja tuuli kohisee korvissa. Jälleen piirivalve oli kiinnostunut, alkoi hidastaa että satumme samaan aikaan tämän kanssa hollille.
Nyt kävivät sitten toteamassa, kuinka lippalakkimies vetää lippa ja purjevene vinossa pitkää luovia vastaiseen, niin että kokka kohisee.
Välillä tuli nälkä, näkkäri esiin.
Purkki tonnikalaa chilikastikkeessa.
Isketään tonnikalaa leivänpäälle. Haukataan siitä nälkään.
Kun oikein alkaa chili korventaa kitusissa, niin kulautetaan kefiiriä kyytipojaksi. Kuten tuo purkissa oleva poika tekee. Ja katsotaan mietteliäästi tulevaisuuteen, eletään tätä hetkeä. Menneisyyteen ei takerruta.
Lopuksi alkaa määränpää näkyä, Kõiguste satama. Suomalainen mies pitää satamaa Estlannan kanssa.
Kovan työn ja suuret investoinnit ovat tehneet.
Tähän minä sitten päädyin, Saaremaan etelälaidalle. Tässä reittiä. Muutama luovi ja uudet maisemat.