Minä lähdin taipaleelle, välillä liikun rivakasti paikkakunnalta toiselle.
Laiturilla oli näyttötauluja, kellot oli kyllä pahvilla peitetty.
Tuollaisia riemunkirjavia junia ilmestyi, minä hyppäsin kyytiin ja lähdin eteenpäin.
Tuollainen kaupunki tuli vastaan, tai siis minä tulin kaupunkiin.
Asemalla oli kahviaparaatti, siinä oli että eläkeläiselle kahvi 1.5 euroa. Sanoin että tahdon eläkeläisten kahvin, neito kysyi että olenko eläkkeellä? Minä että oletko koskaan nähnyt minun töitä tekevän? Myi kahvin minulle.
Oli joutilasta aikaa kävelin läpi kaupungin satamaan.
En osaa suomessa matkustaa taksilla, kaikki taksit tuntuvan yrittävän pettää minua. Tässäkin taksissa on hinnasto tuossa takaikkunassa, matkustaja saa siitä katsoa mitä matka maksaa.
Siinä se on lappu, se on niin pienellä kirjoitettu etten minä siitä näe ilman laseja. Kun kyykistyn katsomaan hintaa, taksikuski katsoo kuin halpaa makkaraa. Mitäs siinä hintaa kyselet, tämä tahtoisi ettei kukaan koskaan kysy hintaa. No jos ei itse maksa, kuten kansanedustajat, mitäs väliä sillä hinnalla onkaan?
Eestissä on laki joka määrää minkä kokoisilla kirjaimilla ja numeroilla hinta pitää olla. Tarra on kämmenen kokoinen ja teksti suunnilleen sentin korkuista. 
Laiva tuli satamaan, minä laivaan.
Ompa paljon matkustajia, mihin lie matkalla? 
Kun pääsin Tallinnaan tuli kotoinen olo, soitin satamaan Bolt taksin minua vastaan. Sen hinnan näen tilatessa puhelimesta, 4.6 euroa satamasta bussiasemalle. Eikä kuski vittuile, juttelimme niin intensiivisesti kaikesta, että vetäisi bussiasemasta ohi. Kysyin että mihin sinä minut viet? Pyyteli anteeksi, unohti ja meinasi viedä lentokentälle.
Bussiasemalla tuli nälkä, aikaa 15 minuuttia.
Tilasin tuollaisen kiireisen miehen lounaan, alkukeitto, pääruoka ja jälkiruoka.
Lux ekspressin selkään ja sitten taas mennään, paikkakunnat vaihtuu seljäkottimiehellä nopeasti.
Lopuksi Pärnu bussijaam.
Satamassa purjevene odotti, kävin vähän keskustelemassa satamakapteenin kanssa. Kerroin että olen lähdössä.
On aikomus lähteä Liivinlahdelle seikkailemaan. Jos joku ei sitten huomenaamulla löydä täältä aamukahvin kanssa uutisia luettavaksi, niin syy on se etten ole vielä rantautunut.
Jos tietää missä on, muttei tiedä mihin on matkalla ei se tarkoita että olisi eksynyt, jos ei tiedä missä on, mutta tietää mihin haluaisi, on eksynyt. Minä tiedän missä olen, sellainen nyt vain on tämä tilanne…