Aamulla heräsin kello 5 Villingissä, oli aivan tyyntä.
Linnut olivat hereillä ja käki kukkui.
Oi kuinka kaunis kesäinen saari onkaan.
Taas päädyin tänne Myrskykalliolle. Miten minä aina tänne tulen tähyilemään meren taakse. Katselin kohti Etelää ja Eestiä, en kuitenkaan vielä lähde sinnepäin.
Vaan tulin takaisin veneelle ja läksin ajamaan kohti Pohjoisrantaa. 
Armoton trafiikki merellä. Painavat päälle kuin viholliset.
Päädyin Pohjoisrantaan, veneseuran laituriin, jossa ystävällisesti antoivat minun olla muutaman tunnin laiturissa. Hinnastossa oli että 3 tuntia pysäköinti maksaa 5 euroa. Eivät kuitenkaan tahtoneet rahaa, itseasiassa olen sen kerhon jäsenkin. Jos olisivat tahtoneet rahaa, olisin antanut 5 euron rahan ja sanonut että eroan seurasta. Hyvä näin.
Pursiseuroissa jutut lentää ja näköjään kasvaakin hyvää vauhtia. Kerroin että tulin Tallinnasta, purje jumittui ylös ja taivaanrannassa vähän paukkui. Kohta kuulin kun yksi mies vieressä kertoi toisille, että tuo se kova jätkä tuli ukkosmyrskyssä suomeen jumittuneen purjeen kanssa. Yritin vaatimattomasti toppuutella, en ollut myrskyssä, ainoastaan jyrinää kuulin. Mutta se juttu oli jo lähtenyt liikeelle, ei juorua saa kiinni kun se on kerran liikkeelle lähtenyt.
Varmaankin kohta tarinoiden mukaan olen purjehtinut ympäri maapallon, kun ei saanut purjetta alas. Kai ne satamien saunojen jutut näin syntyvät, kohta joku omii sen itselleen ja lyö vielä vähän lapin lisää…