Purjeella komeasti rantautuen.

Tuollainen tuli yöllä viereen Piritassa, porukka oli juhlatunnelmissa. Armoton möykkä läks miehistä.Nämä olivat veneilyssä harrastajia, kukaan kokeneempi ei laita poijuköyteen joustinta, poiju itsessään joustaa. Eikä jätä solmua keskelle köyttä.Eikä käytä tuollaista hirttosolmua.  Ahti muuten kurkistaa pohjasta, vai onko se näkki josta varoittelivat.Tuollaista näytti säätiedotus, mahdollisia ukkoskuuroja. Olin viimekesänä Kaliningradin edustalla 20 mailin kaukana merellä yöllä, kun sellainen mahdollinen ukkoskuuro tuli kohdalle. Minä läksin kuitenkin kohti Suomea muutaman metrin tuulessa. Purje veti kivasti muutaman solmun vauhtia. Kunnes tyyntyi ja laskin purjeen ja jatkoin koneella. Kohta tuuli tuli takaisin ja aloin nostamaan purjetta.Sitten se perskutarallaa tapahtui. Purje pysähtyi 1 reivin kohdalle, ei nouse eikä laske. Minä ihmettelemään että mikäs nyt?Kaikki näyttää olevan kunnossa mutta purje jumissa.Sitten tajusin,  tuo perhanan vaijeri nostin oli luiskahtanut tuon pienen pylpyrän reunan yli.  Se on laittamaton paikka yksin merellä. Tai siis kyllä maapallonkiertäjät yksinkin mastoon kiipeävät, mutta minä en olekkaan mikään maapallon kiertäjä.Katselin pilviä joita kerääntyi taivaanrantaan ja vähän ukkonenkin paukkui. Kun purje on ylhäällä ja sitä ei saa alas, niin rantautuminen on vähän monimutkaisempaa. Jos vielä ukkosmyräkän tekee niin se on hankalampi paikka. Muistin että Särkässä on mastonosturi, suunnistin sinne. Sitten 150m ennen laituria moottorikin sammui. Sitten rantaudutaan purjeella jota ei saa alas ja moottorillakaan ei saa jarruteltua. No tuohon minä rantauduin, muutaman kerran piti ensin kokeilla vauhtia sopivaksi. Kiitotie, eli laiturin kylki oli niin lyhyt.

Varmaankin katselivat, että siinäpäs koppava purjehtija. Purjeet ylhäällä rantautuu, eikä konettakaan käynnistä. Maston yläpäästä käy purjeen alas pudottamassa.Hilasin veneen tuohon nosturin alle, masto pitää saada melkein kiinni nosturiin että tikkailta ylettyy purjeeseen. Ohi menevät veneet heiluttavat venettä ja mastoa ja masto kolkkaa tikkaisiin, joissa itse riiput yhdellä kädellä. Sain purjeen irti nostimesta ja alas, luonto ei kestänyt alkaa vaijeria irroittelemaan pylpyrän välistä. Täytyy suunnitella jotain.

Kaivoin aarrekassistani uuden polttoaine suotimen ja vaihdoin sen. Koneen ilmauksen jälkeen moottori toimi normaalisti. Voisihan sen suotimen tietysti vaihtaa vähän aikaisemminkin, mutta mistäs minä tiesin että purje ylös jumittuu. Olenhan minä purjeella paljonkin rantautunut, ensimmäisen kerran kuitenkin laituriin asti purjeella. Purje vetää muutamankin metrin tuulessa niin ettei käsivoimin venettä paikallaan pidä…

Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.