Vaikken presidentin kanssa saanut jutulle, niin toiset poliitikot kyllä hakeutuvat seuraani. Tämä Urmas Paet on Eu parlamentin jäsen, tahtoisi uusia valtakirjansa. Tuli luokseni ja antoi vaaliesitteensä ja tyhjän kangaskassin. Minä aloin äimistelemään, että miksi tyhjän kassin annat minulle? Tämä että se on lahja. No kyniä ja karkkeja toiset jakoivat minulle. Juttelimme politiikasta..
Ilma oli hieno ja ihmisiä pyöri ympäriinsä.
Minä pestauduin myymään tuollaisia miesten lippalakkeja. Minulla oli pistämättömät myyntipuheet. Kun sai houkuteltua ostajan kokeilemaan lätsää, niin kehuin että:”Ihan melkeen kuin herrasmiehen näköiseksi tekee lakki.” Ostajat nauroivat, muutama sanoi että olen helppoheikki.
Pari suomalaista jälleen kehui suomenkielen taitoani.
Tuli nälkä ja lähdin kiertelemään kojuja joissa myytiin kaikkea, kinkkua, juustoa ja makkaraa.
Yhdessä teltassa kävi vähän onnettomuus, antoivat tuollaisen mötikän, panin suuhuni ja sylkäisin kämmenelleni. En kehdannut maahan sylkäistä. Kävelin nurkan taakse ja viskasin lepikkoon ja lähdin takaisin teltalle.
Perskuta, se oli savustettua lehmän maksaa, maksa on sellainen asia jota en suostu syömään. On niitä joitain muitakin asioita joita en syö. Aivoja en syö, munuaisia ei, maksaa ei, sappikaan ei kelpaa.
Markkinat on käyty ja nähty tällä kertaa…