Aamulla heräsin aikaisin ja katselin auton ikkunoista että kevät on jo pitkällä. 
Päätin sitten kuitenkin purkaa tuon höyrypannun. Koska en ollut varma, kuinka museovirasto suhtautuu tällaisen museokapineen hävittämiseen, päätin käyttää tähän pimeää työvoimaa.
Tuollainen muutaman kuution paisuntasäiliö kappaleiksi, että sopii oviaukoista läpi. 
Ilmassa on pölyä niin sakeanaan että kuvatkaan ei tahdo onnistua. Pannua piti myös pilkkoa että nosturi jaksaa nostaa. 
Jotenkin synkän näköisiä työmiehiä, nappasin kuvan ennenkuin ehti estellä. Dimidri oli eestiläinen, tarttolainen, joka oli äidinkieleltään venäläinen. Puhui eestiä venäläisittäin murtaen. Ivan oli venäläinen, jolla venäjän ja myös eestin passi. Asui venäjän puolella, kulki töissä eestissä, umpivenäläinen. Minä kolmas joka puhui Eestiä ja jonkun sanan venäjää suomen aksentilla. Dimitrikin osasi muutaman suomen sanan, oli ollut suomessa töissä. Hyvin me toimeen tultiin. 
Lopuksi saatiin auton päälle kaikki kappaleet, syötiin hernesoppaa ja tehtiin tilinpäätöstä. Laskeskeltiin että auto tuli venäjän puolelta 100km tänne töihin, miehille palkat ja konevuokraamon maksut ym. Päästiin kuitenkin helpolla sovintoon palkoista. Pihalla vielä käteltiin, kehuivat että kiva oli töissä yhdessä olla. Minä myös että kiva teidan kanssa on työskennellä. Pilasi vähän tunnelmaa, kun kysyivät että lähdetäänkö yhdessä töihin seuraavalle työmaalle. Myöntelin että voisin tullakin, mutta en tule tuollaisella palkalla….