Aamupäivästä nostin purjeet ylös, köysiä en kuitenkaan irroittanut. Siinä pitelin purjeita tyhjäkäynnillä vetämässä. Tuuli oli muutaman metrin suoraan sivulta.
Jos joku ihmettelee miksi niin tein, niin purjeet olivat vähän kosteat. 
Sitten riipaisin purjeet alas ja pakettiin. Syksyn apea hetki, luovuttamisen meininki.
Tuossa lähellä seisoo pari purjevenettä, kävin kiikaroimassa niiden maston huippua. Sitten keksin että helpompi valokuvata. Näille oli laitettu tuollainen lasikuitulatta vetämään takastaagia taaksepäin. Isopurjeessani on senverran ahvenselkää että tahtoo myötäisiin heikolla tuulella takertua purje takastaagiin kiinni. Sen takia ne lattataskutkin paranneltiin siellä Pärnussa. Ja sen takia meinasi yksi latta Gdanskin lahteen kadota. Täytyisi joskus tuollainen viritellä mastoon.
Päätin testata kärsivällisyyttäni. Istuin radanvarressa odottamassa koska juna tulee nostosillalle. Tulihan se sieltä.
Sitten jäin odottelemaan koska nostosilta nousee, nousihan se kun odottelee.
Sitten kävelin kaupungilla katselemassa kaupungin vilinää. Ei paljon vilise Tammisaari, kumma paikka.
Yhdessä kadunkulmassa oli vähän elämää, Hernehirmutised olivat liikkeellä.