Aamulla ensin aamupala. Kulinaristin valinta.
Tässä elämänohje: ”Alä keskity siihen paljonko syöt, keskity sille mitä syöt.”
Samoin on tuon juoman kanssa. Vaarinkaljaa.
Satamassa on jo ruuhkaa, 3 vierasta, 4 suomenlippua liehuu. Minua ei lasketa vieraaksi. 
Kävin Pärnun torilla kääntymässä. Onpas vilkasta, ostajia ja myyjiä niin ettei meinaa sekaan sopia. 
Täytyisi pitää pienet talkoot, tuo lippu alkaa hajoamaan.
Yläkulma rispaantuu. Tuo lippu on ohutta kuin silkki, liehuu komeasti hiljaisessa tuulessa. Kovassa tuulessa piiskaa niin, että joka kesä on lipun osto. Olen tähänkin varautunut, minulla on vielä yksi suomenlippu sängyn alla varalla.
Samanlailla on tuo vieras lippu hajonnut. Kauan se kestikin. Vuosia käytössä, on suurimman osan vuotta tullut Eestissä purjehdittua. Suomessa vain vierailulla välillä. Ei tunne Eestissä olevansa ulkomailla, päinvastoin.
Uuden kun laittoi on puhtaat värit tallella.
Että sellaista tälläkertaa täältä etelästä…