Aamulla Lauttasaaressa oli aika sumu, laivojen sumusireenit myrisivät merellä.
Hetkenpäästä taas hieno aurinko, kunnes jälleen sumulautta vei auringon ja näkyvyyden.
Lopuksi päätin jälleen lähteä eteenpäin.
Ohi kaupungin ja Suomenlinnan.
Ja päädyin Vallisaareen. Ei täällä muita ole kuin minä. Lähdin jälleen kiertämään saarta.
Nämä kyltti intoilijat ovat laittaneet vielä vaan lisää kylttejä.
Hermostuksissani suljin silmäni kylteiltä, taisi siinä hötäkässä tulla ohitettua kyltti jota olisi pitänyt noudattaakin. Kuulemma jonkun poliisilain nojalla, eiköhän se poliisilaki koske poliiseita ja rikoslaki rikollisia? Minua koskee merilaki ja korpilaki.
No kuka uskoo rangaistuksen voimaan, eksyin polulta ja mihin löysinkään. 
Perskuta, 100TK. Viimeksi tuli tässä käytyä yli 1976 vuonna, silloin olin nuori sotapoika. Jumankekka, siitäkin on jo yli 40 vuotta. Aika kultaa muistot, ainakin minulla.
Jäänkin tänne yöksi, jos joku tulee pois häätämään kieltäydyn jyrkästi. Kerron että säätiedoitus lupaa ajoittain sumua, ei uskalla lähteä jos vaikka sumu yllättää. Minkäs minulle kukaan mahtaa?? Jätkä senkun porskuttaa…