Merenlahdessa jossa olin yötä oli useampia veneitä. Illalla oli sadekuuro ja yksi vanha ruotsalainen vene tuli lahteen ja katselivat kallioita minun vierestä. Minä viitoin että tänne, ja huusin ”kom hiit.” Tulivat viereen ja kun otin liukkaalla rantakalliolla köysiä kiinni, veneen keulassa oleva nainen kysyi jotain, mitä en ymmnärtänyt Ruotsin kielessä. Minä vastasin:” Jag heter är Jukka, 55 år. Jag kan inte talar svenska.” Naapurin täti meinasi pudota veneestä, nauroi niin kovasti. Minä nostan purjeet ja lähden luovimaan kohti etelää auringonpaisteessa.
Päivän luovimisen jälkeen Svenska Utö. Kirkon eteen redille. Täytyy katsoa saako kirkon edessä yhtä hyvät une,t kuin tykin juurella.