Soitin yksipäivä satamakapteenille ja kysyin että missä olet? Löysin tämän ja aloimme keskustelemaan, kerroin että voisin olla jonkin aikaa Pärnussa. Tämä ettei ole ongelma, ole vain. Kerroin etten ole halukas maksamaan listahintaa, 20 euroa päivä. Kun kerroin että olen Kalev Jahtklubi jäsen ja muita hyviä syitä.
Kerroin tämälle vitsinkin, vitsit on välillä vaikeaa vieraalla kielellä.
Kerroin että Ruotsalainen sotalaiva oli partioimassa, kun se näki edessäpäin valoa. Kapteeni käski ottaa radiolla yhteyttä tuohon toiseen laivaan.
– Olette kurssillamme, väistäkää!
– Ei, teidän on väistettävä, kuului vastaus.
Kapteeni hämmästyi ja suutahti:
– Täällä puhuu kapteeni. Siirtykää heti kurssiltamme.
– Me emme aio väistää, kuului taas vastaus.
Nyt kapteeni suuttui tosissaan.
– Väistäkää heti! Tämä on sotalaiva!
– Väistäkää itse. Tämä on majakka.
Jopa antoi satamakapteeni tarjouksen, jälleen puoleen hintaan. No minä vähän johdattelin, että vanhana Eestin suojeluskunnan kannattajana ehdotan tällaistä
Merestä kuului huuto, katsoin että siellähän on mies pelastuspuku päällä. Ei sillä mitään hätää ole.
Päästekommandot olivat treenaamassa, yksi ui ja toiset vuorollaan kävivät pelastamassa joesta. Hyvin sujui, kyllä pelastettavat kyytiä saa. 
Ne huru-ukot vanhat purjehtijat, joiden kanssa tarinoin yksi ilta, läksivät jälleen kilpailuun. Ikää 70 päälle ja äijät kilpailee tosissaan. Peräsimessä vanha kelmi, Viktor. Vieressä toinen kova luu, Peeter. Joitain muita vahvistuksena. Kovasti vilkuttivat, kun laiturin päästä näytin heille peukalolla onnea.
Tuossa haetaan asemia lähtöviivalle, kaikilla ei vielä edes keulapurjetta ylös. Kisa on tuossa Pärnun lahdella, olisikohan pitänyt osallistua?
Nämä tulivat kolmanneksi, kaksi karkasi edelle ennen heitä.
Ylhäällä kuvassa on talo, jonka mataluudesta huolimatta ikkunoista oli näköala jopa siperiaan. Näin kertoivat nämä vanhat kovanaama purjehtijat. Kuvassa on KGP entinen Pärnun päämaja…