Tartosta lähtiessäni kuvasin tuon joessa olevan veneen. Se on vanha pelastusvene, johon onnettomat ovat rakentaneet tuollaisen kansirakennelman päälle. Sitä luulisi että joessa pärjää, kun ranta on aina lähellä, ei pärjännyt. Tuossa vehkeessä kuoli mies. 3 äijää lähti kalaan, kaksi oli kannella ja yksi ruorissa. Toinen kannella sai kalan ja toinen myös 100 kiloinen äijä ryntäsi samalle laidalle. Vene kaatui ja upposi, sisällä ollut kolhi itseään niin että ei päässyt pois vaan hukkui. 
Minä läksin omalla merikelpoisemmalla purjeveneellä merta ylittämään. Tuuli puhalsi purjeeseen voimaa ja toi keskelle suomenlahtea, siinä otti ja tyyntyi ja jätti tankkereiden reitille. Minä tempaisin eli käänsi virta-avaimesta kubotan käymään ja jatkoin samaan suuntaan. 
Lähellä Isosaarta tuli vastaan lumimyrsky.
Sieltä porhalsi tuollainen tuulispää vastaan. 
Vihreät miehet tulivat kyselemään, että mistä tulet ja mihin menet. Onko kaikki passit ja paperit olemassa ja koska läksit Tallinnaan. Onko huumeita ja lääkkeitä. Minä annoin heille heidän haluamansa vastaukset. Toivottelivat hyvää matkaa, minä heille toivotin työn riemua. Minä jatkoin matkaa hyräillen, nenänpäässä jäinen tippa.
Saariston suojassa uskalsin jo avata nyrkkini…
