Heräsin aurinkoiseen aamuun, hyppäsin Piritassa bussiin ja vaihdoin Hobujaamassa toiseen ja olinkin Baltijaamassa. Siellä oli Stadlerin käkikellon tarkkuudella tehty Flirt odottamassa. Toisissa on harava katolla jonka kautta se saa käyttövoimansa ajojohdosta. 
Tässä sähköistämättömien ratojen mallissa on pantu tuollainen agrikaatti laatikko väliin. Siellä dieselit murisee ja antaa junalle voimaa. Siitä myös pääsee läpi kävelemään. Yllättävän hiljaiset koneet on junassa.
Tulin vaihteeksi Tartoon. 
Koira oli riemuissaan, kun kulkuri asteli jälleen portista takaisin. Se pitää minua arvaamattomana. Äijä lähtee reppu seljässä, sanoo:” Odota, tulen kohta takaisin.” Tuleekin joka kerta, mutta koskaan ei tiedä tuleeko 3 minuutin kuluttua, vai meneekö taas 3 kuukautta. Koira osaa kuitenkin elää, kuten ehkä pitäisikin. Menneitä ei muistella, tulevaa ei murehdita, eletään tätä hetkeä, täysillä….