Kyllä minä mieleni pahoitin, tuollaisen kyltin hävyttömät laiturille laittaneet. Ennen oli sellainen kämppälaki, että ensiksi tullut on huilannut ja antaa viimeksi tulijalle tilaa, jos kämppä täynnä. Nyt tilataan netistä paikka, että satamaan saa tulla. Mistä minä etukäteen, tiedän mihin minä illaksi päädyn? En tykkää koko ideasta. Vanha laki oli parempi, pois vain laiturista, jos tulijalle ei muuten tilaa löydy. Toinen havainto, jos internetissä lukee että joku paikka on ”ihana”, se todennäköisesti on sellainen joka ei tälläiselle kulkurille sovi alkuunkaan. Hyvä jos edes rantaan päästävät.
Kiihdyksissäni keräsin tavarani ja läksin. 
Radari vaan pyörimään ja merelle. Sumulauttoja tuli mereltä, väliin näki hyvin, väliin umpisumu. Tuollainen tankkeri oli Sköldvikin redillä ankkurissa. Ilman radarin näyttämää kaikua olisi saattanut säikähtää, nytkin säpsähti vaikka odotin näkymää.
Tulin 2,4metrin väylää aivan oikeassa reunassa sumussa, tutkaa seuraten. Katsoin että nyt tulee joku kovaa ja suoraan kohti edestä. Läksin väistämään vielä oikealle, siinä vetivät sellaisella suuremmalla alumiini avoveneellä helvetin kyytiä aivan vierestä. Iloisesti morjenstivat, kylähullut. Ei me kyllä montaa sekuntia näkyvillä oltu siinä sumussa.
Sain muuten kalan. Siis kala annetaan, se ei ole niin että kala otetaan, tietävät saamamiehet. Tässä tapauksessa laiturilla kävi äijä heittelemässä, sai kuhan ja kysyi haluanko. Halusinhan minä, ja niin sain kalan.
Se oli hyvä kala. Minä pidin siitä.