Aurinko laskee ja kuu nousee Pommerin takaa. Nyt on kyllä tuuli noussut ja vettä tulee kovasti. Jotenkin navakoita tuulia on ollut tänä kesänä. Nytkin on vuorotellen vaihdellut pohjoisen ja etelän väliltä. Välillä 16 välillä 12. Saapuneiden veneiden miehistöt on aika vettyneiden ja väsyneiden näköisiä tässä menossa.
Sekin tuuli on vähän suhteellista. Olen lueskellut sen Eestiläisen yksinpurjehtijan maailmanympäri purjehdus kirjaa. Aika rankkaa välillä, matkaa 1400 mailia purjehdusta, välissä 3 vuorokautta myrskyssä. Täällä nyt on uhattu 17m/s tuulilla muutaman päivän. Satamassa nenä vasten tuulta, korvat luimussa katselen.
Tuuli tuo tuollaisia pilviä jonossa. Ruotsalaiset tulivat laiturin toiselle puolelle. Niillä oli juhlat ja veneeseen kertyi porukkaa paljon, kun vielä poutaa oli. Nämä nostivat tuon istuimen ja ruorin laiturille. Minä en kyllä uskaltaisi tuollaista ruoria laittaa nojalleen sähkötolppaan. Joku tönäisee ja se uppoaa veteen että hupsis. Tässä kohdassa on 10 metriä syvää. Kyllä tuohon istuimeenkin voi kompastua hämärässä ja se veteen kadota. On se ruori niin tärkeä kapine veneessä etten sitä millään tahtoisi matkalla kadottaa.
Tämä laituri jossa olen on vapaiden miesten laituri. Jostain syystä pursiseurojen liput on menneet kaikki toiseen laituriin. Vapaamuurarit ja klaanit ei tähän tulleet. Kun tulin oli tälläpuolen yksi vene, nyt on täynnä.
Aloin vähän epäröimään sitä merimiehen parran kasvattamista. Sen kanssa pitää olla tarkkana, jos menee pieleen ei ole merimiehen näköinen. Alkaa näyttää rantojen mieheltä joka asuu veneen alla. Taidankin miettiä uudestaan. Tietysti jos laittaisi kipparilakin päähän. Se taas helposti menee liioitteluksi.