Aamulla kello 2 kello herättämään, en ollut varma heräänkö ilman sitä. Tuuli oli pudonnut johonkin 6m/s, se vähän häiritsi lähtemisen riemua, kun salamat välkkyivät yössä etelän suunnalla. Mustahan taivas on yöllä, yöllä ei tiedä millainen se taivas siinä lähtö suunnalla on. Suomen suunnalla ei kuitenkaan välähdellyt. Säätiedoitus lupasi ukkosia tulevaksi. Purjee ylös ja suuntaan 310.
Aamun sarastaessa näki missä kunnossa taivas on. Vähän oli sellainen kuin räjähdyshattaroita, aika mustia pilviä.
Myöhemmin aurinko alkoi paistaa, kivempaa purjehtiminen on auringossa kuin tuollaisten pilvien alla. Pimeässä salamat on pelottavia, vaikka vain horisontissakin. Tuuli nousi lopuksi niin että jälleen reivi purjeeseen.
Ne minun suojeluskaitsijani, ilmojen haltijat kaitsivat kuitenkin minut ukkosilta ja sateilta, tälläkertaa.
Kohta alkoi horisontissa paistaa majakka, paikan nimi on Utö. Näköjään tie kulkee majakalta majakalle, vaikkei tässä muuten mitään päätä ja häntää ole.