Eilen olikin aamulla hyvä tuuli Orissaaressa. Pohja on paksua mutaa, ankkuri laahasi perässä ja keula oli vasten laituria. Oli siinä autonrenkaita välissä mutta tahtoi keula luiskahtaa pois ja osua betoniin. Olin aikonut olla pidempään, mutta tulikin lähtemisen tahtominen.
Siitä sitten purjeet ylös ja läpi ruohikon. Ruohikossa voi purjehtia kun ei kaikua katsele, kaiku näyttää välillä metrin kukemia, kaiku heijastuu ruohoista. Lokia ei myös kannata katsoa, vettä kölin alla 25senttiä kartan mukaan ja purje vie 6.5 solmua. Milläs sitä hiljennät, saa vauhdinhurmaa.
Säätiedotus lupasi mahdollisia ukkosia, sellainen alkoikin lähestyä takaa. Onneksi se oli mahdollinen, mahdoton ukkonen on paha merellä. Tosin en ole koskaan ennustuksesta kuullut mahdottomista ukkosista, aina varoittavat mahdollisista.
Tälläinen mahdollinenkin lähestyy yllättävän nopeasti. Kuvan oton jälkeen lähdin laittamaan sadevehkeet niskaan, kun tulin ulos tuli kiire reivata purjetta. Samassa olikin meno päällänsä, vaahtopäät nousevat ja taivaalta tulee vettä. Ei minulla mitään hätää ollut, istuin ukkosenjohdattimen alla. Puista varoittelevat ukonilmalla, mastoista ei puhuta mitään. Yhden kerran paukahti niin kovaa, että sydän hyppäsi. Kuvia ei tietenkään sellaisesta saa, on muutakin tekemistä ja miettimistä. Se kamerakin on vähän kuin autopilotti, hyvän sään vekotin.
Puolen tunnin päästä kaikki on jälleen toisin, aurinko paistaa, taivaanrannassa pilviä. Haapsalussa on vieraat vähentyneet, muutama vene laiturissa. Heinakuu loppuu, alkaa lõikuskuu…