Kukka on vikaa saanut, kuihtui ja kuoli pois. Liikaa tuulta ja aurinkoa, ei sitä kestä kukkakaan.
Läksin liikkumaan, kävellen.
Kansalaissodan aikainen muistomerkki, muistomerkit on mielenkiintoisia.
Törmäsin tänne, suomen pankki. Tuttu mies oli pantu tuonne kivipaaden nokkaan istumaan.
Tuo Snellman onkin kova mies. On istunut tuossa kivipaaden nenässä sodan ajallakin. Kivipaadessa näkyy kranaatin jälkiä, ei ole äijä hellittänyt.
On kuin nuo Rahikainen, Lehto ja Määttä tuntemattomassa sotilaassa. Seistään kun on komennettu, mitäs me väistelemään.
Tuo Snellman muuten katsoo tuijottaa tätä säätytaloa. Minä ajattelin käydä katsomassa miltä se näyttää. En taida kuulua mihinkään säätyyn, koska sisään ei lasketa. Perskuta, ei väkisin. Kyllä minä hyvän mielen kanssa voin olla säädytönkin, on sitäkin joskus harrastettu. Pitäköön säätynsä.
Tuossa oli ennen asemaravintola, nyt sen on Burger King valloittanut. Nykyjään kahvit pitää ostaa R kioskista.
Laiturille olisin osannut vanhasta muistista.
Juna seisoi odottamassa laiturilla. Tai siis ei laiturilla vaan kiskoilla laiturin vieressä. Mutta miksi se oli noin kauas jätetty? Ennen ei saanut sunnuntai hesari vaunun puskinten ja laituri purkurin väliin sopia. Nyt jätetään ainakin 20 metriä rakoa.
Vihreä juna.
Juna toi tällaiseen kaupunkiin, täälläkin oli joskus tuttuja.
Pistelin menemään pitkin poikin.
Kirkkoon minua säädytöntä ei huolita, ovi on kiinni. Näin kyllä että joku liikkui sisällä, suntio yritti piileskellä, etten huomaisi.
Vanhoja museo rakennuksia.
Tänne jälleen päädyin, etsin tuttuja nimiä ja löysinkin.
Joka hautausmaalla jossa on Karjalaan jääneiden muistomerkki, on nykyjään laitettu myös linnunpönttö viereen. Saa sankarivainajat kuunnella edes linnun liverrystä.
Läksin pistelemään jalkaa toisen eteen.
Juna tuli ja otti minut mukaansa. Haluaisin joskus käyvä vähän kauempana, vaikka Siperian radalla Vladivostokiin. Vladikaskavissa olen jo käynyt, mutta se ei riitä.
Eestissäkin haluaisin käydä…