Tartussa satoi vettä, oli aika karistaa kaupungin pölyt jaloista.
Päähän viskasin tuon hienon venäläistyylisen nahkareunuksisen lippalakin.
Se oli tuollainen valmistusvikainen lipan sisäpuolelta, sekös minua haittaa. Lakki päähän ja bussijaamale.
Kuuden euron bussipiletti näppien välissä odotin bussia.
Lux expres, tällä linjalla on vähän vanhempaa kalustoa, ei missään nimessä vanhoja kuitenkaan. Näyttää siltä että uusin kalusto laitetaan Tartu-Tallinna välille tienaamaan.
Ja matka alkoi sateessa.
Kohta sade loppui, ammattimies osasi bussin ajon. Automaattivaihteisto vaihtaa niin tasaisesti.
Matkalla on aikaa katsella maisemia.
Sekä aikaa lukea päivän lehdet. Õhtuleht kirjoittaa kuinka alkoholin laskenut hinta sai suomalaisten silmät loistamaan. Tämä nainen oli kuulemma voitonriemuinen viiniostoksineen. No riemunsa kullakin.
Saavuin Pärnun bussijaamale, taksi toi loppumatkan satamaan. Ensimmäiseksi lippu veneeseen että satamakapteeni, ja muutkin tietävät että kohdalla ollaan.
Vielä illan kohokohta, teatteri esitys. Säärane mulk, eli suomeksi, sellainen mulgimees. Mulgi on Viljandimaan asukkaiden sellainen vanhahtava nimi.
Se olikin oikein hyvä esitys, kesäteatterissa Lydia Koidula museon sisäpihalla. 
Liput oli kaikki loppuunmyydyt, Tämä Lydia Koidula, yksi eestin kansalliskirjailija, oli kirjoittanut tämän tarinan joskus 1870 luvulla. Siitä oli vuosien varrella tehty 20 lavastusta, esityksiä oli sitten lukematon määrä. Tämä lavastus oli pyörinyt 3 vuotta ja loppuu tänä kesänä.
Esityksiähän ei sitten kuvata, tempaisin kuitenkin tästä lopusta kuvan. Näyttelijät olivat hyvät ja esitys kaikin puolin hyvä, minä tykkäsin….