Taas se tapahtui, kuin tyhjästä alkoi ilmestyä autoja joista nostettiin telttoja jotka pantiin pystyyn. Teltat lastattiin täyteen tavaraa ja alkoi odotus. Alkoivat Pärnu Hansapäevad, keskiajan markkinat.
Ensin kansaa oli vähän harvemmassa, sitten kiihtyi tahti.
Polkan tahtia jytkyttäessa vierestä yhdeltä lavalta, alkoi ihmisiä virrata ja kala ottaa onkeen. Jumankekka kuinka kansa oli välillä otillaan, oli hädässä että sai asiat viskatuksi asiakkaalle ja rahan taskuun työntää. 
Kyllä minä välillä silti läksin katselemaan tätä hirmuista meininkiä.
Oli Latvialaisia linnunpönttöjä, Liettualaisia saunahattuja, joissa suomenkielistä tekstiä turisteiden iloksi.
Nahasta tehtyjä lippalakkeja, karvalakkeja kesäkuumalla.
Hiilet tuleen ja saslikit tulelle. Kansalle ruokaa että jaksaa ostaa, ja kansa oli otillaan. 
Riemastutin suomalaisia jutuillani, vähän liioittelin todellisuutta, mutta juoni ja todellisuuskin oli jotenkin näin:
”Naapuriveneessä Pärnulaiset purjehtijat juopotteli ja mekasti yöllä. Minä hermostuin ja kävin vähän karjumassa että nyt pojat turpa kiinni, ajattelin nukkua. Eihän se mitään auttanut, mutta aamulla katselivat kalpeana, kun tämä Eestinkielen opettajani kävi miehiltä anteeksi pyytämässä. Sanoi että anteeksi kun se suomalainen kävi yöllä rähjäämässä, eihän se vain teitä puukolla uhannut? Se on vähän hullu ja äkkipikainen, se tahtoo aina suuttuessaan puukkoa näyttää ja usein törkkää sillä vielä perskannikkaan reijän”
Suomalaiset nauroivat ja ostivat siinä välissä tarjoamiani tavaroita, suomalaisia kokoontui välillä teltan eteen jonoksi asti.
Keskiaikainen elämä oli kuin helvetti, saatanan pettäminen ei ollut synti. Koskaan ei ole myöhäistä oppia, mikä on toiselle pelastukseksi, on toiselle kuolemaksi. 
Vauhtipyörä kiertää kiihtyvään vauhtiin, orkesteri laulaa lavalla laulua. Tüdruk, armastan päikest ja tuulii. Täällä Pärnu Hansapäivät, aurinko ja tuuli, hyvä tuuli…