Perskuta kun jalat on mustunut, pelästyin että kuolio on iskenyt. Meinasin jo ambulanssia tilata, mutta saippua auttoikin.
Hyppäsin kulkuneuvoon ja lähdin huristamaan kohti pohjoista.
Purjevene oli odottamassa minua, kaikki kunnossa.
Ei tuule, eikä ennätä muutenkaan veneillä, pääsin sentään nukkumaan purjeveneeseen yhdeksi yöksi.
Kävin Kalev Jahtklubilla jututtamassa satamakapteenia, juttelimme niitä näitä. Mukava kaveri, vanha kalalaivan perämies.
Satama täysi veneitä, kaksi vierasta, yksi tanskalainen ja yksi suomalainen. Kaksi muuta tanskalaista piti kuulemma tulla, mutta olivat menneet Baltiskiin. Siellä ei kyllä ole vierassatamaa, eikä kuulemma huviveneitä oteta. Nykyjään satamat on suljettuja alueita, se alkoi sen 9/11 jälkeen. Jotenkin ne oli sinne saaneet, ais näytti ne Paldiskin pohjoissatamassa.
Illalla nousi sumu, sumusireenit huutaa merellä…