Minä katsoin että helatorstaina paloi purjeneulomossa valot, menin ovesta sisään, ajattelin jutella tämän mukavan ammattilaisen kanssa. Tämä katsoi hämmästyneenä, mistä tiesin tulla, purje oli juuri valmis.
Neuloja laittoi takaliesmaan pitkän kaistaleen uutta kangasta, suositteli, että ala harkitsemaan lähivuosina uutta purjetta.Purjeesta kuulemma näkee että maailmaa on nähty ja kelejä. Aurinko ja tuuli ovat kangasta hapertaneet
Perskuta, on minun naamanikin aurinkoa ja tuulta nähnyt. Ei se kuitenkaan hapertunut ole. Onhan se vähän räjähtäneen näköinen, mutta minulle kelpaa, toisista ei niin väliä olekaan.
Minä lähdin eteenpäin turvan valvoessa. 
Vettäkin heitti välillä niskaan, ei tässä sokerista olla…