Baltian Pariisi

Aamulla oli aivan tyyntä ja aurinkoista kun läksin fillaroimaan kaupungilla.Mikähän näillä päässä pyörii kun pölyt puhalletaan lehtipuhaltimella jalkakäytäviltä. Mihin se pöly laskeutuu? Kaduille ja jalkakäytäville takaisin. Pois kierrosta se lähtee kun jää ihmisten keuhkoihin sisälle.Ei silti, välillä vielä näkee tätä vanhemman mallista siivousta. Seurasin tätä satamarataa, löysin vetureiden pesän, olivat tauolla.Tuossa alimmaisen kuvan veturin tankissa lukee:”CNG Powered by Digas Dual fuel.” Kuulostaa kaksipolttoaine järjestelmältä, ymmärtääkseni polttaa myös kaasua.Sehän onkin hyvä idea, tulee puhdasta sauhua korsteenista.  Ainakin sitä sauhua tulee sutjakasti korsteenin täydeltä.Kaupunki on hieno, jossain sanottu että Riika on Baltian Pariisi. Tuo kanaali on vanhaa vallihautaa.Jossain kohtaa liikenne on hyvin järjestetty fillareille. Tässäkin on pantu fillareille oma kadun osa kiellettyyn ajosuuntaan.Invaliideja myös ajatellaan, invaliideille on paljon omia parkkiruutuja. Katselin tätä Liettualaisen invaliidin inva autoa, piti oikein käydä katsomassa onko siinä invatunnus.Olihan siinä, eihän se sitä tarvitse tarkoittaa että jos on invaliidi, niin että pitäisi olla myös köyhä. Jostain vain tuli sellainen ajatus.Kävin haahuilemassa bussiasemalla, ompa paljon matkustavaisia. Bussit lähtevät ja saapuvat. Katselin niitä iloisella mielellä. Tarkkailin tarkkaavaisesti jokaista bussia joka Autoostaan kurvasi.Kävin vähän shoppaamassa, Latvialaiset myyvät ylpeinä oman maansa tuotteita. Kelpaavat myös minulle.Hyppäsin Bolt taksin selkään ja takaisin Andrejostan jahtaklubille.Taksikuski arvasi venäläiseksi, annoin vahingossa 25 ruplan juhlarahan.

No eipäs ihan 25 ruplalla päässyt, maksoi 2.3 euroa matka. Taksi pitää ehdottomasti tilata, ei saa kadulta ottaa. Tilaten on halvempi, eikä tarvitse tapella huijareiden kanssa. Vielä jää sinulle kuitti jossa auton numero ja kuljettajan nimi, jos jotain hankaluutta tulee.Elämä Riiassa soljuu rauhallisesti, ruokaa on ja hevosella pääsee…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Baltian Pariisi

Kaikki on valmista

Vähän alkaa olla rapistunut tämä Andrejosta satama. Sähköä on laitureilla kaapeissa, ja vettä tulee mustaa muoviputkea pitkin.Ei ole letkuja joilla veneeseen vettä laskee, ei silti, on minulla omat letkut mukana.Nämä aisat on kyllä myös kehnossa kunnossa. Tuo vaneerilevy on aika mätä, pitää katsoa mihin astuu. Parempi kyllä kun ei aisalle hypi.Tuossa viereisessä laiturissa on jälleen yksi aisa hajonnut.Palaset on kuormaliinalla sidottu etteivät katoa. Alkaa olla maailmanlopun satama.Onhan täällä ihan sosiaalitilatkin. Vessasta en viitsi kuvaa ottaa, vanha neuvostoliiton aikainen vessa, nähtävästi jotain 50mm putkea viemärit. Jos pönttöön viskaa vastoin ohjeita vessapaperia, menee viemäri tukkoon ja venäjää puhuva Tamara alkaa sitä viemäripumpulla pumpata. Kiroaa venäjäksi karkeasti, turistit дьявол, ei osaa vessaa käyttää.Tässä on sitten pesuallas, voi kaunistautua päivää varten tässä. Pieni suihkukoppikin on, siinä ei mitään ilmastointia. Aika paha olla suihkussa.Tuon veneen luona ne vessat on, siinä on myös laiturilla paha viemärin haju. Näyttää että viemäri vuotaa veteen, se muuten haisi jo toissavuonna, silloin kävin viimeksi täällä.Hintaa on kyllä nostettu, maksaa näköjään 85 senttiä/ jalka päivässä. Tosin ei ole satamakapteenia näkynyt rahaa keräämässä. Tervetuloa vain 40 jalkaiset purjeveneet, mikäs minun täällä 20 jalkaisella olla.Minä en ymmärrä miten jotkut omivat nuo pollarit ja knaapit täysin itselleen. En minä kehtaa noin panna venettäni, että pistäköön muut köytensä mihin haluavat, minä tulin tähän ensiksi. Pitäisiköhän panna oma köysi solmuun tuohon päälle ja vetää köysi niin tiukalle ettei tämä saa omaansa pois. Vahtia vieressä ja sanoa että et koske minun köyteeni, odota kun lähden niin pääset pois.Kävin haahuilemassa kaupungilla.Sekä syömässä куриный суп bussiaseman yläkerrassa. Hieno kaupunki, viihdyn täällä. En tiedä monesko kerta on kun täällä olen, kymmeniä kertoja olen ollut.Kaikki on valmista…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kaikki on valmista

Taksilla mansikoita

Yön purjehduksen ja tunnin unien jälkeen ajattelin tehdä aamupalaa. Perskuta kun tuo ciabatta on mennyt pahan väriseksi. No ei sitten, sitten syödään kananmunaa. Eestistä ostettuja latvian tomaatteja ja kurkkuja.Siinä vaan katselin kun paikalliset ajeli veneillään, ompa erikoiset masiinat.Katselin kauhistuksella että meinaako tuo tallinkki tänne kurvata, ei kurvannut.Tässä tällainen vähän varttuneempi pari oli hääkuvassa satamassa. Venäjänkieliset käy jostainsyystä aina laivoja ja veneitä taustalla kuvaamassa.Haahuilin eksyneenä, kunnes keksin että lähden ostamaan mansikoita torilta. Tilasin Bolt taksin, taksi pyyhkäisi 2 minuutin päästä kohdalle ja vei Zeppeliini halleille, matkaa noin 2km. Ostin mansikat ja tilasin uudelleen Bolt taksin. Menomatka maksoi 2,5 euroa, takaisin 2,8 euroa. Täällä osaan kulkea taksilla, suomessa en.Nähtävästi jos kadulta ottaa niin maksaa sen 3.7e ja 1,13 kilometri, aika kallista. Tällä kännykällä tilaamalla huomattavasti edullisempi. Hinta vaihtelee kysynnän mukaan.Kuitenkin tämä löi taksamittarin päälle, vaikkei sen mukaan veloitakkaan.Nyt syödään mansikoita ja ollaan kuin lomalla. Täällä Latvia, Riga…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Taksilla mansikoita

Yö Liivinlahdella

Kuten jo kerroinkin oli lähtö Liivinlahdelle. Kokka kohti Riga.Purje veti tiukkaan vastaiseen hienosti.Rajat eivät minua pidättele, rajalla vaihdetaan lippuja saalinkiin. Matka jatkuu.Vauhtia oli ajoittain ihan hyvin. Alkoi vain näyttää siltä että juuri suden hetkellä tulen Daugavajokeen. Olin ajatellut että tulen valoisan aikaan, mutta vauhtia piisasi.Kyllä se tuuli sitten yöllä putosi, ensin kone avuksi, lopuksi purje alas ja moottorin armoilla, moottoriajolla.Aurinko molskahti Liivinlahteen, minä jatkan matkaa.Eihän täällä ihan säkkipimeää ole, taivaanranta on vähän vaalea. Kulkuvalot valaisevat purjeita.

Sitten vielä kuu tuli valaisemaan, minä lasetan yöllä Liivinlahtea kuunsiltaa. Jokea kun lasetan ylävirtaan oli jo aurinko noussut.Minä saavuin nukkuvaan satamaan, sidoin veneeni tuohon aisan kylkeen.Kello oli yhden paikkeilla päivällä kun läksin, perillä aamulla kello kuusi. 78 merimailia näytti loki. Pienet nokkaunet ja alkaa elämä Latviassa…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Yö Liivinlahdella

Liivinlahdelle lops

Minä lähdin taipaleelle, välillä liikun rivakasti paikkakunnalta toiselle.Laiturilla oli näyttötauluja, kellot oli kyllä pahvilla peitetty.Tuollaisia riemunkirjavia junia ilmestyi, minä hyppäsin kyytiin ja lähdin eteenpäin.Tuollainen kaupunki tuli vastaan, tai siis minä tulin kaupunkiin.Asemalla oli kahviaparaatti, siinä oli että eläkeläiselle kahvi 1.5 euroa. Sanoin että tahdon eläkeläisten kahvin, neito kysyi että olenko eläkkeellä? Minä että oletko koskaan nähnyt minun töitä tekevän? Myi kahvin minulle.Oli joutilasta aikaa kävelin läpi kaupungin satamaan.En osaa suomessa matkustaa taksilla, kaikki taksit tuntuvan yrittävän pettää minua. Tässäkin taksissa on hinnasto tuossa takaikkunassa, matkustaja saa siitä katsoa mitä matka maksaa.Siinä se on lappu, se on niin pienellä kirjoitettu etten minä siitä näe ilman laseja. Kun kyykistyn katsomaan hintaa, taksikuski katsoo kuin halpaa makkaraa. Mitäs siinä hintaa kyselet, tämä tahtoisi ettei kukaan koskaan kysy hintaa. No jos ei itse maksa, kuten kansanedustajat, mitäs väliä sillä hinnalla onkaan?

Eestissä on laki joka määrää minkä kokoisilla kirjaimilla ja numeroilla hinta pitää olla. Tarra on kämmenen kokoinen ja teksti suunnilleen sentin korkuista. Laiva tuli satamaan, minä laivaan.Ompa paljon matkustajia, mihin lie matkalla? Kun pääsin Tallinnaan tuli kotoinen olo, soitin satamaan Bolt taksin minua vastaan. Sen hinnan näen tilatessa puhelimesta, 4.6 euroa satamasta bussiasemalle. Eikä kuski vittuile, juttelimme niin intensiivisesti kaikesta, että vetäisi bussiasemasta ohi. Kysyin että mihin sinä minut viet? Pyyteli anteeksi, unohti ja meinasi viedä lentokentälle.Bussiasemalla tuli nälkä, aikaa 15 minuuttia.Tilasin tuollaisen kiireisen miehen lounaan, alkukeitto, pääruoka ja jälkiruoka.Lux ekspressin selkään ja sitten taas mennään, paikkakunnat vaihtuu seljäkottimiehellä nopeasti.Lopuksi Pärnu bussijaam.Satamassa purjevene odotti, kävin vähän keskustelemassa satamakapteenin kanssa. Kerroin että olen lähdössä.On aikomus lähteä Liivinlahdelle seikkailemaan. Jos joku ei sitten huomenaamulla löydä täältä aamukahvin kanssa uutisia luettavaksi, niin syy on se etten ole vielä rantautunut.

Jos tietää missä on, muttei tiedä mihin on matkalla ei se tarkoita että olisi eksynyt, jos ei tiedä missä on, mutta tietää mihin haluaisi, on eksynyt. Minä tiedän missä olen, sellainen nyt vain on tämä tilanne…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Liivinlahdelle lops

Kapitan Porta

Aamu alkaa aamupalalla, tiski josta aamupalaa saa on pitkä. Tuollaisia kuumakaukaloitakin on useita. En minä kyllä niistä mitään itselleni löytänyt. En vois syödä vedessä keitettyjä venäläisiä nakkeja, enkä aamupalaksi ota myöskään munakasta tai paistettuja perunoita.Löysin itselleni valkoista leipää ja kinkkumakkaraa, tomaattia ja kurkkua, sekä rutikuivaksi keitettyjä kananmunia. Kahvia päälle. En valita, en, olen hiljaa ja söin kiltisti. Luulisi tuollaisesta tarjonnasta löytävän, minun vikanihan se on jos ei löydä. Ja jos en löydä mieleistä niin olen mieluummin syömättä.Sinänsähän tämä hotelli Družba on vähän vanha, kyllähän tämä tällaiselle kulkurille kuitenkin kelpaa. Sitten töihin, tässä on tämä vanha suomalaisten ravintola Espilä, Viipurin keskustassa. Siellä käy paljon suomalaisia.Ravintola on tämän puiston reunassa. Otin ongenvavan ja nostin tuollaisen linnunpöntön venäläisten kauhistukseksi ja suomalaisten riemuksi Espilän kulmalle.Tervetuloa linnut suomalaiseen lintukotoon pesimään.Kauppahuoneeseen katselemaan.Myyjät on kovin agressiivisia, tyrkyttävät krääsäänsä.Kaikenmaailman myssyjä ja vaikka mitä joita turisteille saisi myytyä. Toisaalta, kyllähän minäkin myyntimiesten myyntikikat osaan..Sitten läksin tänne Johanneksen satamaan. Tuo nahkatakkinen oli satamakapteeni, tuli kysymään että mitä etsimme? Minä että minulla on purjevene, tulin satamaa katsomaan.Tämä kysyi että haluanko laiturille?Avasi portin ja sanoi että mene katselemaan. Olihan siellä purjeveneitäkin muutamia.Mies antoi minulle käyntikorttinsa, ammatti on näköjään Kapitan Porta, satamakapteeni. Sanoi että soita kun olet tulossa, vuorokausi maksaa 400 ruplaa. Lupasin soittaa. Tässä sataman kotisivut.Vielä kapitan porta suositteli että ota kuva kartasta että löydät perille.Kävelin vielä vanhoilla hautausmailla katselemassa, ei näkynyt tuttuja kasvoja.Monella haudalla oli pöydät ja penkit, sai käydä istuskelemassa omaisten haudalla, ottaa vaikka ruokaa ja juomaa mukaan.Osa hautakivistä olikin pellistä hitsattuja kiviä. Kaikissa hautapaikoissa oli aita ympärillä, jos ei valettua rauta-aitaa, niin edes verkkoaita ympärillä. Jos ainoa omistamansa maatilkku on hautapaikka, niin edes se on aidattu.

Sitten olikin aika kääntyä takaisin suomen puolelle, rajat läpäisin helposti, yllättävän helposti. On aika lähteä takaisin Eestiin…

 

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kapitan Porta

Viipuriin vips

Aamulla katselin ikkunalla kukkaa joka on ennen minua syntynyt. Ihmeen vetreä sen ikäiseksi vanhukseksi, nähtävästi osaa jotenkin uudistua.Otin kartan ja aloin hahmotella lähtöä.Tuumasta toimeen ja kohti Viipuria.Erikoisia maisemia, ennenkuin joku muuta ajattelee, pitänee kertoa että maisemat on suomen puolelta.Lopuksi rajahaahuiluiden jälkeen ”suuri ja laaja venäjänmaa.” Moni asia erilailla, toiset taas toisenlailla tai samanlailla kuin suomessa.Kirkonraunioita.Ihantalan taisteluiden sankarien muistokivi.Yleensä sankareille tuodaan kukkia, perskuta, tänne tuotu kranaatin pyrstöjä sekä sytytin. Tuo sytytin kyllä on vähän vaarallisen näköinen.Kai ne on tuosta kiven syrjältä kaivettuja.Illan lopuksi saavuin Viipuriin, auto parkkiin ja kaupungille. Alle Yandex taksi ja kuljettajalle ohjeeksi että kauppahallin viereen.Johon tämä sitten toikin, ei täällä kannata omalla autolla ajella. Kyydit kaupungin keskustassa maksaa 50- 80 ruplaa, eli 70 sentistä vähän päälle euroon.Eikä venäjällä myöskään tarvitse nälässä olla, eikä pelkkää hapankaalia syödä, jos ei halua.

Taidan olla täällä venäjälläkin enemmän viime vuosina ollut kuin suomessa, vielä on passissa tyhjiä sivuja…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Viipuriin vips

Laevaga soome

Otin veneestä lipun perästä ihan satamakapteenille tiedoksi että olen reissussa. Satamakapteenit tahtovat tietää ollaanko veneessä vai eikö, ainakin asiansa osaavat satamakapteenit tahtovat tietää sen. Vielä oli vähän hämärää kun läksin kävelemään Pärnun bussijaamale.Vaikka minä oli 20 minuuttia aiemmin bussiasemalla, oli bussi jo tullut. Ihmisiä veteli suitsua auton vieressä. Bussi oli illalla kello 10 lähtenyt Vilnasta ja matkalla Riian kautta Tallinnaan. Näytin lippuni ja id korttini ja hyppäsin bussiin.Heti kohta lähdettiinkin kohti Tallinnaa, 10 minuuttia etuajassa lähdettiin.Pelloilla amu utu nousi, kun Ecolines kiiruhti kohti Tallinnaa.Tallinnaan bussi tuli reilu puolituntia etuajassa, läksin joutessani kävelemään kohti rantaa.Siellä olikin jo tämä Viikinkien voimanpesä XPRS, kuten kyljessä lukee.Olipa satamassa ihmisiä laivaan pääsyä odottamassa. Kaikenmaailman eläkeläisiä joutessaan jonottamassa.Minulla oli ikkunapaikka, katselin välillä ulos samalla kun lueskelin Õhtulehteä. Laivassa on osattava etsiä heti oma paikka. Ei vahingossakaan minkään karaokebaarin vierestä, eikä myöskään minkään vitsikkään drubaduurin läheltä. Paikka pitää olla sellainen ettei korvat soi kun reissumies matkaa tekee.Joku vene tulla posotti moottorilla vastaan.Ohi tuon Kuivasaaren ja lopuksi katajanokalle, sieltä taas joutessani käppäilin kaupungin läpi.Rautatieasemalle, jossa taas oli tuollainen kulkupeli odottamassa laiturissa.Päädyin tuollaiselle asemalle. Matka jatkuu huomenna…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Laevaga soome

Pärnu, Pernau

Aamusella muutama vene lähti Pärnusta kohti tuntematonta. Minä en.Turisteja viedään ja tuodaan eestaas bussilla. Hyysätään ja hierotaan, kauneushoitolassa hoidetaan. Minä olen yhden kerran elämässä jalkahieronnassa käynyt, kävin kun painostettiin. En ymmärrä mikä riemu jostain hieronnasta tulee? Kauneushoitolaan en mene vaikka aseella uhattaisi, niin onHaahuilin ja katselin.Tämän saman hotellin vieressä on aina aamulla koiran taluttajia, monella vielä monta koiraa. Hassun näköistä kun 3 koiraa ryntäävät eestaas, taluttaja koittaa pitää epätoivoisesti nyörejä ojennuksessa. Tällä ei kuitenkaan ollut kuin 2 koiraa, sekä puhelin korvalla.Rannan lähellä oli lauantai iltana bileet olleet, tuuli oli vähän roskia levittänyt. Ei kuitenkaan paha.Vesikin oli laskenut normaaliin korkeuteensa.Tuosta ikkunasta vuotaa vettä, koitin syksyllä sitä paikkailla, muuttui paljon hullummaksi. Siinä on kumitiiviste alumiinien välissä, eikä sellaista tiivistettä mistään saa. Tai minä en ainakaan löydä.Teippasin reunat teipillä, tilapäisesti. Pitänee avata ja yrittää jotain keksiä, kun on aikaa.Helpompaa minulla kuitenkin on kuin tällä miehellä. Kävin jututtamassa Kalevipoikaa, kertoi ostaneensa veneen 5 tuhannella. Nyt on sitten remontti meneillään, hionut pohjaa ja moottoria korjaillut. Kertoi että varmaankin 2 vuotta menee vielä ennenkuin on tiptop. Suihku pitää rakentaa ja sitä ja sitä.

Olen tänävuonnakin törmännyt useampaan kertaan Eestiläisiin, jotka ostaneet vanhan veneen ja alkaneet kunnostaa. Eihän vanhan kunnostaminen mikään huono harrastus ole, mutta ei siitä kyllä omiaan pois saa. Sen ajankin voisi käyttää vaikka purjehtimiseen ja seikkailuun. Ei silti, tukevan ja merikelpoisen näköinen on miehen vene. Jokainen tekee elämällään mitä haluaa.Ukkonen myrisee taivaalla, minä oleilen Pärnussa.Nyt alkaa kyllä aika virrata päälärin reunojen yli, olen ostanut bussipiletin….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Pärnu, Pernau

Katutaiteilijaksi Pärnuun

Olen juuttunut Pärnuun, tapasin rannalla tuttuja Pärnun purjehtijoita. Kädestä pitäen tervehtivät, sanoivat nähneensä veneeni, mutta kun suurta suomenlippua ei ollut, niin eivät olleet varmoja. Vähän tuossa oli tuuliakin pidellyt poissa ollessani, meri tuonut roskaa laiturille aaltojen mukana. Veneissä oli paljon köysiä keulassa, myös minulla tuplaten.Tuuli nostaa vettä tänne Liivinlahden perukoille. Tämän kuvan nappasin tullessani Juhannuksen jälkeen Pärnuun, vesi oli metrin alempana.Nyt tuuli on laskenut, nyt uskaltavat merimiehet merelle. Mielipuuhaani on toisten arvosteleminen rannalta, oikein sydämessä läikähtää kun Puolan merimiehet lähtevät. Muutaman metrin tuulessa, laiturin ulommaisesta paikasta piti vetää köysilenkki rantaan ja vetää sillä poijussa olevalla köydellä vene poijun viereen. Kun saivat poijuköyden irti niin mies huikkasi jotain veneen päällikölle.

Päällikkö tempasi valtaventtiilin auki ja musta sauhu nousee kun lähdetään täysillä kierroksilla laiturista. Se takimmainen köysi oli soljui sieltä laiturin silmukasta niin, että savu nousi köydestä. Onneksi ei mihinkään sotkeutunut. Sitten tuli saatanan kiire kun ei ymmärtänyt ruorista kääntää, meinasi ajaa toisten perään viereiseen laituriin. Pääsivät kuitenkin reissuun.

Olen niiin monta kertaa nähnyt saman tempun, aina puolalaiset. Minä en ymmärrä mikä tuon reuhtomisen tarkoitus on? Siitä olisi ihan nätistikin päässyt kun ei tuule edes. Ei minulla puolalaisia vastaan mitään ole, mutta tuollainen temppuilu on vaarallista.Monessa satamassa eivät laita puolan lippua kun on vieraita puolasta, eivät nähtävästi halua mainostaa että meillä on puolalaisia kylässä.Läksin kaupungilla, siellä oli tällainen esiintyjä joka keräsi rahaa.Yhtäkkiä tämän viereen, tai eteen tuli tuollainen sälli. Nojaili puupökkelöön yrmyn näköisenä ja ihmiset toivat lippalakkiin rahaa. Se oli nähtävästi joku polttari juttu, tai jotain.Siinä ne jökötti vastakkain, musta mies mulkoili punapaitaista joka ei ollut millänsäkään. Aikansa oli ja keräsi rahat ja läksi porukan kanssa eteenpäin.Kokeilin mitä tapahtuu kun tälle pani pari euroa lakkiin, alkoi puhaltaa torveen.Sitten tuo Lux ekspres saapui laituriin.Keräsi ihmiset kyytiin ja läksi Viljandin kautta Tartoon, heilautin kättäni bussille ja lähdin omille teilleni.

Jos joku aikoo Pärnun suuntaan tulla, niin Kihnussa on meripidu 12-13 päivänä heinäkuuta. Siellä varmaankin Kihnun virve taas esiintyy….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Katutaiteilijaksi Pärnuun

Vettä rajan takaa

Yö tuli vietettyä tuollaisessa hotellissa nimeltä Kaupo. Tuossa kuvassa näyttää ahtaalta, tilaa oli kuitenkin 20m2. No jos kesäkuumalla, niin ilmastointi saisi kyllä olla. Aamupalakin oli periaatteessa hyvä, mutta. Kysyivät milloin tulen syömään, kerroin että vaikkapa kello 9. Heräsin jo kello 5 mutta jotenkin nukuin uudestaan, heräsin kello 9 aamulla.Tulin pöytään, sali oli aivan täynnä. Tarjoilija tuli ja kysyi mihin aikaan teillä oli aika? Kerroin että olen vartin myöhässä. Tämä voivotteli että nyt osa on myöhässä ja osa aikaisessa, kaikki samalla ajalla. Viskasi piparit ja patonkiviilut pöydälle, meinasin jo poistua, ajattelin että tästä ei hyvä seuraa. Kyllähän sitä lopuksi syödä sai, aikaa meni 40 minuuttia.Muut oli jo ehtineet syödä ja poistua ennenkuin minä sain pahan kahvini ja esanssi mehuni. Munakas oli ihan hyvä.Otin pihalla seisseen Ooppelin ja lähdin eteenpäin, tai siis taaksepäin.Kyllä Liettua ihan kiva on, monet paikat on saatu hienoon kuntoon. Tässä Siguldan uusi kauppahalli. Kiertelin Latvian pikkuteitä kohti pohjoista, maata nimeltä Igaunija. Välillä oli synkät pilvet, ihan vettäkin viskasi pilvistä.Yksi niistä asioista jotka nähdessäni hihkaisen riemusta, on nuo Tuonekured, eli kattohaikarat. Tässä oli koko pesua, kun ajoin ohitse päitä näkyi 5, kun pääsin takaisin kameran kanssa ne poikaset kyyhöttivät pesän pohjalla. Näitä näkee Eestissä yllättävän paljon, eikä pelkää autoja, kuka hullu nyt tuonenkurkea vainoaisi.

Sitten tuli nälkä, katselin että tuolla on ihmisiä terassilla, lähden sinne. Se oli oikea valinta, milloinkas minä olen väärin valinnut, ainakaan tunnusta. Päivän annos 3.9 euroa, jos joku sanoo että kallis keitto niin erehtyy. Tässä puolenlitran kulhossa oli alkupala keitto.Seuraavaksi neidot toivat pääruoan, rassolnik. En tiedä miten sen suomentaisi, sellainen pata tai muhennos lihaa ja kasviksia. Oikein hyvä jälleen.Latvian puolella on tuollaisia ylinopeus kameroita, kuvaavat molempiin suuntiin. Ei väliä onko kuljettaja kuvassa vai eikö, kun auton tuntee omistaja maksaa. Ajoin kerran Tartosta autolla Riiaan, perästä alkoi tulla laskuja. Eka sakko on halpa, 20 euroa, seuraava 40, jos tulee samana päivänä. Kaikki 3 sakkoani oli 70 rajoituksella pimeässä, ajoin autopilotilla 96. Ensin kirosin 80e laskujani, sitten ajattelin että suomessa olisin saanut vähintään 1000 sakot ja samalla vielä kortti pois kolmesta ylinopeudesta.Tässä epäonnistuneessa kuvassa kiertelin rajan yli pikkuteitä, kamera näytti valvovan valtioiden rajaa.Siihen oli syynsä, jos olisivat katsoneet auton takakonttiin, olisivat kyllä avanneet pullot. Ei kukaan usko että tuodaan vettä rajan yli.Minä ostin pari kannua Saaremaa vettä tuliaisiksi Eestiin.Kymmenen senttiä halvemmalla olisin saanut tuota Rimin omaa prändiä, Allika vettä. Jotenkin vain Saaremaa vesi kuulostaa paremmalta kuin Allika vesi…

 

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Vettä rajan takaa

Morsian yli Ukkopekan sillan

Soitin yhteen autovuokraamoon ja kerroin haluavani vuokrata auton, tyttö ilahtui, soitit oikeaan numeroon. Tämä että ota sen sijaan Ooppeli, saat 300 omavastuun kaskon kanssa 30 euroa vrk. Minä että olen aina halunnut Ooppelilla ratsastaa, tulen hakemaan.

Veneestä lippu pois ja baanalle.Siitä Liivinlahden rantaa kohti etelää, vastaan tuli paikka Häädemeeste vald. Aika erikoinen nimi, tarkoittaa Hyvienmiesten kunta. Sitten tuli vastaan seuraava nähtävyys, Cosmose keskus, se oli neuvostoliiton aikaan paikka jossa kosmonautit kävivät vähän keskittymässä ennen avaruuteen lentämistä. Samoin kuin minä kävin kahvilassa keskittymässä, ennen Ooppelilla Latviaan hurauttamista.Mitenkähän se sitten oli, ainakin tässä kuvassa tämä Valentina Tereskova näyttää vetävän vielä viimeistä vodkanapsia ennen avaruuteen lentämistä.Siitä sitten iloisin mielin kosmokseen.

Matka jatkui kohti etelää, lopuksi Ooppeli toi Siguldan kaupunkiin. Riiasta koilliseen noin 50 km. Kiertelin katselemassa nähtävyyksiä, yksi niistä oli tuo silta yli joen. Aivan kuin Ukkopekan silta Naantalissa. Ihmettelin miksi autojen torvet soivat kovasti?No se selvisi kohta, siltaa tuli yli sulhanen morsian sylissään. Saattajia oli pari ja yksi valokuvaaja. Oli sulho ottanut urakan vaikka morsian ihan normaalipainoinen olikin.Näki miehen ilmeestä että vähän koville otti, mutta kun urakka päätetään ottaa, se suoritetaan loppuun. Rituaaliin kuului että morsian viskasi oman nimen jokeen, paperilapulla. Sen jälkeen se nimi oli pois, oli aika alkaa käyttää uutta, miehen sukunimeä.Sillan yli päästyään sulho oli kyllä jo vähän punaposkinen. Avioliiton satamaan kannattaa pyrkiä kun on nuori ja voimissaan, turha yrittää eläkeläisenä ja molemmat ylipainoisena. Saattaa päästä katsojilta nauru vahingossa.

On Latviassa nähtävää…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Morsian yli Ukkopekan sillan

Säärane Mulk

Tartussa satoi vettä, oli aika karistaa kaupungin pölyt jaloista.Päähän viskasin tuon hienon venäläistyylisen nahkareunuksisen lippalakin.Se oli tuollainen valmistusvikainen lipan sisäpuolelta, sekös minua haittaa. Lakki päähän ja bussijaamale.Kuuden euron bussipiletti näppien välissä odotin bussia.Lux expres, tällä linjalla on vähän vanhempaa kalustoa, ei missään nimessä vanhoja kuitenkaan. Näyttää siltä että uusin kalusto laitetaan Tartu-Tallinna välille tienaamaan.Ja matka alkoi sateessa.Kohta sade loppui, ammattimies osasi bussin ajon. Automaattivaihteisto vaihtaa niin tasaisesti.Matkalla on aikaa katsella maisemia.Sekä aikaa lukea päivän lehdet. Õhtuleht kirjoittaa kuinka alkoholin laskenut hinta sai suomalaisten silmät loistamaan. Tämä nainen oli kuulemma voitonriemuinen viiniostoksineen.  No riemunsa kullakin.Saavuin Pärnun bussijaamale, taksi toi loppumatkan satamaan. Ensimmäiseksi lippu veneeseen että satamakapteeni, ja muutkin tietävät että kohdalla ollaan.Vielä illan kohokohta, teatteri esitys. Säärane mulk, eli suomeksi, sellainen mulgimees. Mulgi on Viljandimaan asukkaiden sellainen vanhahtava nimi.

Se olikin oikein hyvä esitys, kesäteatterissa Lydia Koidula museon sisäpihalla. Liput oli kaikki loppuunmyydyt, Tämä Lydia Koidula, yksi eestin kansalliskirjailija, oli kirjoittanut tämän tarinan joskus 1870 luvulla. Siitä oli vuosien varrella tehty 20 lavastusta, esityksiä oli sitten lukematon määrä. Tämä lavastus oli pyörinyt 3 vuotta ja loppuu tänä kesänä.Esityksiähän ei sitten kuvata, tempaisin kuitenkin tästä lopusta kuvan. Näyttelijät olivat hyvät ja esitys kaikin puolin hyvä, minä tykkäsin….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Säärane Mulk

Bussi Vilniuksesta palasi takaisin

Minä läksin aamulla kaupungille kävelemään. Mutta jotenkin olin niiin väsynyt, en jaksanut kävellä takaisin, tulin bussilla. Piti vähän opetella, koko Tartun bussiliikenne oli muuttunut. Uusi firma oli Go bus uusilla autoilla, linjat täysin muuttuneet. Hienot oli kyllä autot, ei silti, ei niissä entisissäkään mitään vikaa ollut.Tuossa vieressä kulkee tuollainen teollisuusradan pätkä. Sille tehtiin pöllinvaihtoa keväällä aikaisin, sen jälkeen liikenne loppui. Kuinka tuntuukaan tutulta järjestelyltä?Koira oli haudannut joskus kukkapenkkiin luun, nyt kaivoi sen ylös. Minä kysyin koiralta että kukahan on kaivanut kukan ylös penkistä? Jotenkin syyllisen näköinen oli koiran naama.Eipä tämä sitä kyllä jäänyt murehtimaan, tehty mikä tehty. Enkä minäkään siitä sen jälkeen, kunhan tuli kysyttyä.Bussi Vilniusesta palasi takaisin, kaikki kunnossa. Matkaa noin 500km sivu, kova kuski, yksin ajoi koko matkan. Sanoi että kaikki luottokaverit oli keikalla, ne jotka oli vapaana oli kyllä kortin omaavia, muttei uskalla istua etupenkillä kyydissä. Parempi kun ajaa itse.Toivat tullessaan rääbis nimisiä savustettuja kaloja, piti oikein katsoa sanakirjasta mikä se rääbis on. Onkin muikku.

Minä hyppään bussin selkään ja lähden sillä Pärnuun…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Bussi Vilniuksesta palasi takaisin

Bussi Vilniukseen lähti

Oli tuo pensasaita kasvanut, puutarhuri on ollut huolimaton.Koira vihaa tuota kapinetta, se alkaa haukkumaan hysteerisenä kun kuulee tuon leikkurin lonksutuksen.Tulihan siitä parempi, vaikkei täydellinen.

Kävin myös parturissa, jokakerta sama kysymys. Kuinkas leikkaan? Mitä siihen voi vastata? Leikkaa koneella ja saksilla. Seuraava kysymys leikkaanko sujuvasti? Olen jokakerta kysynyt että mitä vaihtoehtoja on, jos ei sujuvasti niin mikä sen vaihtoehto on? No neito alkoi leikata, kannustin tänä, jos alkaa mennä pieleen pakenen ikkunasta.Sitten grillaus, koira tulee jokakerta linssiluteeksi oman luupalansa kanssa.Sitten pyyhkäisi tämä bussi, tuttu mies joka ajaa tilausajoja autollaan.Minä en joutanut mukaan, enkä olisi sopinutkaan. Olen muutamaan kertaan ollut mukana, raskas reissu. Ajaa 9 tuntia Vilnaan, aamuyöllä kohdalla,tukkutori aukeaa kello 3 yöllä. Kello 9 asti shoppaavat, sitten lähtee kyyti takaisin.

Joka matkustajalle on 2 tai 4 kohtaa, niille vapaille laitetaan Vilniuksen Gariunai torilta ostettuja tavaroita. Tietysti mahan alla pakaasiruumit täyteen, sitten hattuhyllyt, lopuksi vielä käytävät.

Minä olen kotimiehenä koiran kanssa, kyllä me pärjätään…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Bussi Vilniukseen lähti

Kolmas päivä toden sanoo

Teltasta seinät auki ja uusi päivä alkaa.Alkoi jälleen sen perkeleellinen ralli, kujat täynnä ihmisiä.Vaikka tavara olisi hyvää ja maistiaiset ilmaisia pitää osata myydä tuotteensa. Tämä kaveri seisoi kuppinsa kanssa ujon näköisenä, ei tahtonut kukaan näitä paahdettuja manteleita..Toinen vähän epäonnen soturi on tämä Setomies. Kovin ystävällinen ja tulee minun kanssani juttelemaan kun näemme. Kyselee miten menee ja niin edespäin. Tahtoo vain juopua päivänmittaan kotioluestaan, jonkinlaisesta sahdista. Seuraavalla kerralla jälleen kysyy olenko suomalainen, missä asun ja niin edelleen. On kaikki jutut jo unohtanut. Muuten mukava kaveri.Minä kävin ostamassa itselleni kuivatun tuulenhauen.Tuollainen tosi sitkeä käikäle.Ruodot vihreitä, kuten tuulenhauella pitääkin. Välillä kävin lavanvieressä kuuntelemassa mustalaismusiikkia, ei siinä Raineri laula mollissa kuinka jouduin syyttömänä linnaan istumaan. Tuossa on elämää, vähän kuin flamenkossa. Lapset olivat yhden kujan vieressä soittamassa ja keräämässä rahaa.Tämä keskiaikainen nainen kiersi kärryjen kanssa, aloin katsella tarkemmin puupyörä kärryä.Mutta vällyjen seassahan oli koira, kuka sanoi että koiria keskiajalla huonosti kohdeltiin?Tämä rouva kävi sovittelemassa hattua useamman kerran, minä pitelin peiliä ja kehuin hatun mallia ja sopivuutta. Neito tuli neljä kertaa sovittamaan ja lopuksi kysyi olenko vapaa mies? Kertoi olevansa 90 vuotias leskirouva, yllättävän pirteä 90 vuotias.Sitten alkoi valtapyörän vauhti hidastua, ei kun tavarat kyytiin. Mustalaisleiri alkoi hajaantua, myyjät läksi eri suuntiin. Tiedän että suurimman osan kohtaan vielä, nämä on suunnilleen vaki porukkaa. Aikamonen kanssa olen jutellut tai muutenvain tervehditään nähdessä.Tavarat autoon ja kävin satamassa hakemassa repun ja ottamassa lipun salosta. Kerroin naapureille että lähden reissuun, valvokaa venettä.Läpi Viljandin ja kohti Tartun kaupunkia.Koira oli riemuissaan, tulikin takaisin, kuten lupasi. Koiralla on koiranpäivät….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kolmas päivä toden sanoo

Kolmenlaisia ihmisiä

Pajukorin punoja työssään Hansapäivillä.Tyyiin sopivia asuja kauppiailla ja esiintyjillä.Panen tähän myös selfien itsestäni, osaan minäkin oikein pukeutua tarvittaessa. Taisi vaan palautteesta päätellen ritarin asu vähän mennä persiilleen, väittivät kerjäläisen näköiseksi.Valikko ostaville ihmisille on valtava, on vuohia myynnissä sekä myös hajusaippuaa. Molemmat haisee huomiota herättävästi. Viinaa myydään laseittain tai pullokaupalla, kuinka halutaan.Ruokaa taas yksittäisinä annoksina, tosin jos tahtoo niitä voi ostaa useamman. Yhdestä kyllä riitti hyvin.Mutta kuten Leonardo da Winci sanoi:

”On olemassa kolmenlaisia ihmisiä. Niitä jotka näkevät. Niitä jotka näkevät kun näytetään. Sekä niitä jotka eivät näe.”

Tahtoisin olla näkevä, välillä tunnen olevanikin. Juhlat jatkuvat, katselen ympärilleni, näen ja koen….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kolmenlaisia ihmisiä

Tüdruk, armastan päikest ja tuuli…

Taas se tapahtui, kuin tyhjästä alkoi ilmestyä autoja joista nostettiin telttoja jotka pantiin pystyyn. Teltat lastattiin täyteen tavaraa ja alkoi odotus. Alkoivat Pärnu Hansapäevad, keskiajan markkinat.Ensin kansaa oli vähän harvemmassa, sitten kiihtyi tahti.Polkan tahtia jytkyttäessa vierestä yhdeltä lavalta, alkoi ihmisiä virrata ja kala ottaa onkeen. Jumankekka kuinka kansa oli välillä otillaan, oli hädässä että sai asiat viskatuksi asiakkaalle ja rahan taskuun työntää. Kyllä minä välillä silti läksin katselemaan tätä hirmuista meininkiä.Oli Latvialaisia linnunpönttöjä, Liettualaisia saunahattuja, joissa suomenkielistä tekstiä turisteiden iloksi.Nahasta tehtyjä lippalakkeja, karvalakkeja kesäkuumalla.Hiilet tuleen ja saslikit tulelle. Kansalle ruokaa että jaksaa ostaa, ja kansa oli otillaan. Riemastutin suomalaisia jutuillani, vähän liioittelin todellisuutta, mutta juoni ja todellisuuskin oli jotenkin näin:

”Naapuriveneessä Pärnulaiset purjehtijat juopotteli ja mekasti yöllä. Minä hermostuin ja kävin vähän karjumassa että nyt pojat turpa kiinni, ajattelin nukkua. Eihän se mitään auttanut, mutta aamulla katselivat kalpeana, kun tämä Eestinkielen opettajani kävi miehiltä anteeksi pyytämässä. Sanoi että anteeksi kun se suomalainen kävi yöllä rähjäämässä, eihän se vain teitä puukolla uhannut? Se on vähän hullu ja äkkipikainen, se tahtoo aina suuttuessaan puukkoa näyttää ja usein törkkää sillä vielä perskannikkaan reijän”

Suomalaiset nauroivat ja ostivat siinä välissä tarjoamiani tavaroita, suomalaisia kokoontui välillä teltan eteen jonoksi asti.Keskiaikainen elämä oli kuin helvetti, saatanan pettäminen ei ollut synti. Koskaan ei ole myöhäistä oppia, mikä on toiselle pelastukseksi, on toiselle kuolemaksi. Vauhtipyörä kiertää kiihtyvään vauhtiin, orkesteri laulaa lavalla laulua. Tüdruk, armastan päikest ja tuulii. Täällä Pärnu Hansapäivät, aurinko ja tuuli, hyvä tuuli…

 

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Tüdruk, armastan päikest ja tuuli…

Pärnu Jahtklubi kuulumisia

Välillä viskasi vettä niskaan, haitanneeko? Minä olen alkanut Pärnulaiseksi, eli Pärnakaksi. Satamakapteeni tuli takaisin, kävi tervehtimässä. Sanoin että jään tänne toistaiseksi, sovimme että maksan kun lähden. Kysyin että jos en lähde, tämä että syksyllä pitää maksaa viimeistään. Kysyi jätänkö veneen yksin satamaan?

Kerroin että näet lipusta, kun olen pois lähtenyt, on lippukin pois otettu. Kun olen Pärnussa ja asun veneessä on lippu yötäpäivää tangossa. Juuri niin totesi satamakapteeni, on hyvä tietää onko vene tyhjillään vai miehitetty. Eikä tarvitse mitään trumpetinsoitto muistutuksia ja hyssytyksiä, selvä peli.

Sana pärna tarkoittaa myös lehmusta, tämä kyltti on Pärnu kaupungista, Pärna kadulta.Tästä kuvasta voi arvata mistä lehmuskatu on saanut nimensä. Hienoja vanhoja lehmuksia.Tämä maisema on Pärnun vanhan linnoituksen ainoita jäljelle jääneitä jäänteitä. Vallikääru, eli vallihauta. Se on pätkä sitä vanhaa bastioni linnoituksen vallihautaa.Siellä on tällainen saunalautta, vuokraavat sitä saunaa halukkaille, vievät joelle saunomaan.En tuollaisella kyllä kovin kauas uskaltaisi mennä.Jahtklubilla oli myös viikkokilpailut, pitäisi ehkä pestautua jonkun miehistöön. Näiltä käy tuo spinnun nostaminen vauhdilla, pitäisi opetella samaan tahtiin. Toisaalta minä purjehdin useimmiten yksin, 4 miestä pärjää paremmin kuin yksi kun kiireeksi vetää. Tapahtumia pukkaa…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Pärnu Jahtklubi kuulumisia

Pärnu linnake

Täna aamuna katselin tätä satamaa taas takavinkkelistä, tälläkertaa kuitenkin köydet oli kiinni ja vene paikallaan. Rauhallista on satamassa aamulla, kaikki nukkuu.Rannalla oli kyltti että ilman lupaa kelluvalla laiturilla oleskelu on kielletty, en minää ole mitään lupaa kysynyt, enkä saanut. Itseasiassa en ole edes mitään maksanutkaan kun se satamakapteeni on vieläkin kadoksissa.Tässä laiturin vieressä on tekeillä tuollainen rantamuuri, jonkinlainen bastioni. Venäjää puhuvat miehet joutuisasti tekevät.Keskelle sitä on rakennettu tuollainen pulttikehä, yleensä näitä on käytetty rannikkotykkien alustoissa pitämään tykin pystyssä. Nähtävästi on tarkoitus puolustaa Pärnun Jahtklubia vierailta, minä en kuitenkaan vieras ole, vaikka vieraslaiturissa asiatta oleilenkin.Kävelin kaupungilla kun huomasin että on asfalttityömaa, sitä piti jäädä katselemaan.Jos minä olisin tuon kiviporan varressa laittaisin kyllä kuulosuojaimet korville, kaksi hullua painaa menemään porillaan niin että raikaa. Luulisi että kohta on täysin kuuro porari.Siinähän ne päivän tapahtumat, ainakin ne joista kehtaan kirjoitella. Täällä Pärnu, suve pealinna. Suven terävin kärki on taittunut, taitaa olla alamäki edessä….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Pärnu linnake

Lakki, lepo, lakki, päähän.

Aamulla aikaisin heräsin Kihnun saarella, vilkaisin viereen ja Kihnun  Virve siinä möljällä vieressä köllötti. Keräsin hiljaa tavarani ja otin köydet irti.Häivyin nukkuvasta satamasta, kukaan ei herännyt lähtööni.Tuulta ei oikeastaan ollut, se vähäkin oli vastaan. Kone laulaa ja vie eteenpäin.Kohta huomasin että Virvekin oli herännyt ja lähtenyt minua tavoittelemaan. Helpostihan se minut kiinni otti.Ja mennä pyyhälsi ohitse. Olisi siinä väyläkin lähellä ollut muttei kumpikaan väylää kulkenut.Ohitin tuollaisen vihreän majakan.Yritin orientoitua katsomalla majakkakirjastani mikähän majakka on kyseessä, ei tärpännyt. Tulin kuitenkin siihen tulokseen että Pärnu on tuo joka horisontissa näkyi.Vahingossa vilkaisin itseäni peilistä, perskuta lakki oli aivan auringon polttama. Kuten oli kyllä koko mieskin. Se ero kuitenkin on että lakki on helppo vaihtaa, naaman vaihtaminen miehelle on vaikeampi operaatio.Kaivoin kassista lippalakki kokoelmani, olen varautunut että ehkä lakki lentää mereen ja ottanut varalakit mukaan. Bilteman lippalakin laitan joskus vittuillessani, kun laiturilla on tosipurjehtijoita, siksi se on toiseksikulahtaneen näköinen. Että 8 uutta lippalakkia on mukana, nyt raskin sen kuluneimman pois heittää.Tälläkertaa valinta osui tällaiseen, kyllä nyt Pärnun neidot katsovat, että sieltäpäs se suomalainen tulee sharmikkaana. Ainakin tuolla naisten nudistirannalla viittoilivat kovasti kun sinnepäin kiikaroin. Vai puivatko nyrkkiä, että mikä pervertti se kiikaroi?

Satamakapteeni on juhannuksen jälkeen kadoksissa, ravintolan neidoille kieltäydyin maksamasta mitään vierasmaksuja. Sanoin hoitavani maksut kun joskus maailmassa lähden eteenpäin….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Lakki, lepo, lakki, päähän.

Päästekomandojen saarella

Kävin täällä Kuivastussa katselemassa Eestin poikien paatteja. Kyllä oli joillain sitten  viritykset.Vehkeeseen oli ruostumattomasta pellistä valssattu ja hitsattu masto. Takastaagit oli 6mm haponkestävää lankaa ja niin edelleen.Hirveä työ on ollut maston teko, eikä kuitenkaan onnistunut. Masto oli lommolla ja mutkalla.Sitten alkoi tapahtua, liput alkoivat liehua lipputangoissa, se oli merkki taivaalta.Tavalliset veneilijät makasivat veneissään, minä lähdin taipaleelle.Piretille, vanhalle tuttavalle heilautin kättäni, merimiehellä on joka satamassa heila.Piret oli vieressä koko yön.Jatkoin ohi tuon Viirelaid majakan ja saaren.Vedet on matalia, väyliä on harvassa, siitä vain eteenpäin.Vastaan tuli pari purjevenettä, ei siinä mitään kun vastaan tulevat. Samaansuuntaan kulkevat tahallaan tahtovat välillä minua ärsyttää. Samanlailla kun autoillessa välillä edellämenijät jättävät minuun takanatulijaan liian pienen välimatkan. En siis kääntynyt perään näyttämään närhen munia.Lopuksi päämääräni alkoi olla käsillä, Kihnun saari.Saksalais pariskunta oli tuollaisella laivalla liikkeellä, mahdoton laiva. Kuulemma kaksin liikkuvat. Satamamaksu kuulemma 100e tuonkokoiselta. Ehkä omistajilla on niitä satasia samanlaisia viuhkoja kuin minulla näitä kymppejä. Jos joku sanoo että anna kymppi yöpymisestä,niin annan tuosta vasemmasta reunasta.Kyllä kihnun virve on kuitenkin muodokkaampi kuin saksalaisten laiva, sen takia varmaankin tänne tulen aina uudestaan ja uudestaan. Vaikka saari on pieni, täällä on kaikki palvelut. Lapsenpäästäjillä oli oma talo. En tiedä paljonko päästäjillä täällä töitä on, no pääasia että ovat tarvittaessa paikalla.Kävin käppäilemässä rannalla, katselin näitä museokapineita, osa oli vielä käytössäkin. Karskien miesten kapineita, niitä pitää osata käyttää, muuten tulee turma. Vehkeet hajoaa ja tappaa itsensä.Kihnun saari ja Eestin suvi, meeldid minule…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Päästekomandojen saarella

Loppui kuin kananlento, kun tuuli tyyntyi

Lähdin matkaan täältä Haapsalusta, sinne jäi kaupunki.Tuuli oli lännen ja lounaan välistä, vetäisin koneella nuo ensimmäiset kapeikot. Kun väylä kääntyi etelään niin purjeet ylös.Jälleen läks purje vetämään.Välillä meni kovempaa solmuina kuin veden syväys metreinä, tiukkaa vastaista ja luovia.Välillä pääsi melkein oikealta puolelta merimerkkejä, kun ei nouse, niin ei nouse.Yritin tähystellä onko takaa ajajia, eipä näkynyt. Sai rauhassa antaa autopilotin purjehtia.Sitten se tapahtui, tuuli katosi. Meno loppui kuin kananlento. Välillä kuulee sellaista negatiivista juttua että jäi tuuliajolle. Minusta on hyvä olla tuuliajolla, kun tuuli katoaa se on huonompi juttu. Silloin ollaan moottorin armoilla. Enkä minä halua olla moottorin armoilla, kuulostaa ikävältä.

Jossain vaiheessa ajattelin että tuuli kantaa minut Kihnun saarelle, mutta tuossa vaiheessa matkaa oli 35 mailia ja vauhtia 2 solmua.  Tarkoitti 17 tuntia vielä ennenkuin perillä. Joten päätös oli helppo, Kuivastuun.Kuivastussa oli muutama muukin kulkija.  Satamakapteeni tuli laiturille vastaan, toivotteli tervetulleeksi paksulla saarten murteella. Vähän kuin kotiin palaisi…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Loppui kuin kananlento, kun tuuli tyyntyi

Pesupood

Tuollaista näytti tuulimittarit, Haapsalussa 5.7m/s. Jotain outoa on jossain mittareissa, tuuli ulvoo terävästi vanteissa. ei ennen alta 6 metrin tuulet vanteissa ulvoneet noin kovasti.Oli satamassa muutama muukin purjevene, nämä Hollandialaiset Hollannista asti tulleeet tuollaisella katamaraanilla.Minä jatkoin tätä samaa rallia eestaas, tässä merkki jossa kielletty ajosuunta ja kyltti välja arvatud jalgratas. Helppoahan tämä Eestin kieli on.Sitten näin tämän kyltin, pesukauppa, se on minulle. Naistepesu, meestepes ja ööpesu.Otin mukaani tuon svampin, se on auringossa kuivuessaan vähän jo vikaa saanut. Kävin sitä näyttämässä pesukaupassa. Ajattelin että siellä on tuollainen pesijä vastassa.Eikös mitä, viskasivat ovesta välja. Antoivat tuollaisen ruostumattomasta sorvinlastusta tehdyt nuustikud mukaan ja sanoivat että pese itse. Kumma pesumajaKiertelin vielä kaupungilla ja katselin nähtävyyksiä.Vaikka tämä kaupunki on ihan kiva, niin alkaa jälleen aika tulvia päälärin reunojen yli. Aika ei lopu, eikä kulu, sitä tulee taivaan tuutista lisää ja lisää. Kun sitä on tarpeeksi sitä pitää johonkin alkaa käyttämään.Ei kun jalgratas kasaan ja veneeseen.Haapsalussa tuli veivattua 67km rattaalla, on aika vaihtaa purjevoimaan….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Pesupood

Lux lähti

Heräsin ennen kuutta aamulla ja lähdin fillaroimaan kylille.Hanhet valtaavat aamulla kaupungin, päivällä pakenevat ihmisiä johonkin.Kaitseväen talon pihalla tykki sojottaa taivaalle.Osasin jo arvatakin että se oli 90 luvulla Eestille avustuksena lähetetty. Kaupunki on muuttanut tuosta muotoaan, merta on vallattu sen jälkeen kun tuo kartta on tehty.Kiertelin tuolla promedaarilla, kuten usein.Jotkut olivat varustautuneet riippumatolla fillaroidessaan. Siellä väsynyt matkamies lepäsi matkan rasituksistaan.Aamulla purkkarit lähtivät matkoihinsa, minä jäin satamaan. Jos joku tuttava tätä lukee ja suunnittelee Haapsaluun tulevansa, niin kannattaa huomioida että satamassa on tuulella yllättävän kova virta. Näkee hassuja tilanteita kun vene ajelehtii kyljittäin.Kohta saapuivatkin ensimmäiset moottoriveneet, tuossa oli sen 700 hevosen perämoottorit, polttoainetankin kautta alkavat sataman riemut.Toiset taas tankkivat dieseliä, satoja litroja sitäkin.Kävin tuolla bussiasemalla katselemassa, Lux Expres otti ihmiset kyytiin ja läksi.Bussikuski pani Scaniaan pökköä pesään, turbo tuuppasi lisää painetta pyttyyn ja silloin lähti. Minä vilkaisin vielä myrisevää bussia joka kiihdytti matkustajat kyydissä kohti Tallinnaa, vedin lakin silmille ja lähdin fillarilla polkemaan.Olen tuolla vehkeellä polkenut yli 6000 kilometriä….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Lux lähti

Haapsaluun vie tie aurinkoinen

Veneilyssä on konetehot jotenkin karanneet käsistä, tässäkin pienessä veneessä on kaksi perämoottoria. Yhteensä 600 hevosta, tämä Yamahan testi kertoo että tuollaisen 300 hevosen moottori kuluttaa noin 100l tunnissa, eli kahdella moottorilla kuluu tynnyri tunnissa. Toivottavasti on sen väärti hauskuus veneilyssä.Tällainen vekotin on pois muodista, kuka nyt millään 10 hevosen moottorilla ajelisi. Tämä onkin myynnissä.Minä otin ja lähdin eteenpäin.Ihan vain vanhan aikaisesti purjeella, kyllä siinä moottorimiehillä ihmettelemistä. Miten nyt joku nykyaikana purjeella kulkee?Huono kuva, mutta kyllä tästä idea selviää, purjevene liikkuu muutaman metrin tuulessa tiukkaan vastaiseen sellaista 10km tunnissa vauhtia. Vähän kuin mummo potkukelkalla, silloin aikoinaan. Silloin kun mummot vielä potkukelkalla kulki, nyt sekin on vanhanaikaista.Oli täällä tuttujakin, se naissaaren luonakin vahtinut Wembola. Kävi tervehtimässä lähellä ja jatkoi partiointiaan.Välillä tuli nälkä, olin varautunut siihenkin. Parempi ruoka, hyvä mieli.Yksi vene tuli vastaan, Brittilippu perässään. Lasketteli myötäiseen, minä vastarannan kiiskenä tietysti vastaiseen.Tuossa Voosi kurkussa loppui luoviminen, oli vähän turhan kapeaa luovia.Purjeet alas ja koneella eteenpäin.Lopuksi päädyin tänne Haapsaluun, Grand Holm Marinaan. Tuohon oikeanpuoleiseen oveen oi kirjoitettu että satamatoimisto, nuori tyttö päivysti siellä. Sanoin että tulin purjeveneellä satamaan, tämä antoi paperin täytettäväksi. Sanoi että lähtöpäivä pitää myös laittaa, minä pistin hanttiin että mistäs minä tiedän milloin lähden? Tämä että kyllä se pitää laittaa, no minä laitoin paperiin että tulin ja lähdin samana päivänä, maksoin kuitenkin yhdestä yöstä.

Myöhemmin näin satamakapteenin, kerroin että olen tuolla takimmaisessa laiturissa, maksan kun lähden. Tämä että tuo neito oli toista päivää töissä, älä säikyttele sitä. Maksa kun lähdet, katsomme hinnan sitten.Mikäs tässä ollessa, Eestin suvi. Suomessa Juhannusaatto, täällä vasta sunnuntaina…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Haapsaluun vie tie aurinkoinen

Luovia luovin perään

Heissan Naissaari, tulen vielä takaisin. Petka, jonka myös tapasin täällä, toivotti seuraavallakin kerralla kylästämään.Eestiläisten laivaston laiva, mikä lie miinanetsintä alus oli redillä nukkumassa tuossa Naissaaren vieressä. Minä käänsin kokan tiukkaan vastaiseen ja ei kun luovia, luovin perään luovia. Alussa liikkui ihan kivasti, sitten alkoi tuuli vaipua. Minä en siitä huolimatta luovuttanutLuovia vain luovin perään.Autopilotti irti ja nyöri kiinni. Nyöri laskee peräsintä heilahtamaan ja kääntämään alas tuuleeen. Ylöspäin tuuleen pitää nyöri vastaan. Kyllähän se ihan ohjaamalla vähän paremmin liikkuisi, ei vain jaksa koko päivää peräsimen varressa roikkua.Jää aikaa katsella taivaalle ihmeellisiä muodostelmia.Katsella risteilylaivoja jotka olivat matkalla Tallinnaan.Tuosta tuli lähempää vetäistyä, yleensä matka vie vähän kauempaa rannasta.Paikan nimihän on Paldiski, sinne on pystytetty 26 tuulimyllyä. Tuo majakkakin on kuulemma avoinna yleisölle. Pitäisi joskus käydä katsomassa. Fillarilla kerran polkaisin Tallinnasta Paldiskiin, silloin majakka oli suljettu.Lopuksi, viidenkymmenen mailin ja lukemattoman luovin jälkeen saavuin määränpäähän, Dirhamiin. Niin kova nälkä olikin jo ja luovienkin määrä oli jo riittävä. Mutta en minä tänne pitkäksi aikaa jää…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Luovia luovin perään

Naissaaren rautateillä

Lyhyesti virsi kaunis, Naissaaressa ei oikein yhteydet ulkomaailmaan toimi. Tallinna kyllä näkyy hyvin mutta muuten on katveessa.Aamulla oli sitten lähteminen Piritasta, tuulta oli toistakymmentä metriä.Purjeet ylös ja tiukkaan vastaiseen, tuuli lähti viemään kohti Naissaarta. Pari kertaa piti vähän laivoja varoa, toinen tuli suomesta, toinen ruotsista.Naissaaren satamaa pannaan uusiksi, Eu rahoilla tietysti. Aika suuret projektit on meneillään.Toinen pienempi projekti on meneillään tässä, äijät laittoi uuden koneen tuohon veturiin. Tai siis 30 vuotta vanhan koneen joka oli uutena varastossa seissyt.Kyllähän siitä jo savut lähti kun ilmasivat konetta. Kehuivat entisöineensä veturin, olivat vaihtaneet pari jarruvivustoa ja jarruletkua.Ohjaamo oli tuon näköinen, lattian alta rata pilkisti kun oli niin reikäinen. Mutta miehet kertoivat että perjantaina on avajaiset, lähtevät nähtävästi ihmisiä kuljettamaan sillä.Minä en kyllä tuota miksikään restauroinniksi kutsuisi, se näyttää kyllä maailmanlopun hätäkorjaukselta. Mahtaakohan nämä nyt tietää mitä ovat tekemässä? Radalle on laitettu uusia pöllejä, Valgan rautatieharrastajat olivat pöllitalkoissa olleet.Keskituulet näytti ajoittain olleet sen 14m/s mitä uhkailivatkin, oli hyvä idea käydä Naissaaressa.Mutta tämä kaikki on jo historiaa, kun joku tätä lukee. Olen matkalla sinne johon nokka näyttää. Tuuletkin pitäisi olla jo vähän lempeämmät…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Naissaaren rautateillä

Pullo täyteen kaasua, kiitos

Aamukahvin keitto jäi  vähän kesken, kaasu loppui liedestä. Tai siis kaasupullosta loppui kaasu ja liesi kylmeni.Tuo harmaa puolan pullo tyhjeni, olihan minulla varalla tuo eestin 3kg pullo.Puolasta ostamani paineenalennin ei tähän sopinutkaan, se oli tarkoitettu adapterin kanssa käytettäväksi ja adapterissa oli se tiiviste. Hyppäsin Bolt taksiin ja pyyhkäisin tuonne Lasnamäelle, Ehitusen ABC myymälään, jossa hyllystä löysin sopivan paineenalentimen. Hankala paikka tuo Lasnamäki, umpivenäläinen, en millään tahtonut saada ymmärtämään että mitä haluan. Tulin takaisin ja panin reduktorin paikalleen. Kun olin saanut aamukahvin niin pää alkoi toimia. Tarvitsin myös varapulloon kaasua.Ei kun tuonne Lasnamäkeen takaisin ja huoltoasemalle. Siellä maksuautomaatille johon apumies pani sen summan joka kaasuun ja tämän palveluun kului. Minä maksoin yhteensä 6 euroa.Mies alkoi survoa kaasua pyttyyn, avasi hanaa pullon kyljessä ja laski painetta pois että kaasu pääsee tilalle.Höyry vain nousi kun nesteelle tehdään tilaa.Nyt minulla oli jälleen täysi 3kg varapullo kaasua, saa monet kahvit keittää. Sergei odotti Bolt autossa  vieressä ja toi minut takaisin Piritaan. Koko reissu taksilla ja balloonin täyttö maksoi saman kuin suomessa maksaa se 2kg kaasua. Ajaudun yhä kauemmaksi suomen asioista, enään ei ole edes suomalaisia kaasupulloja veneessä. Suomenlippu nyt kuitenkin vielä on.

Tämä ei kylläkään ole vieraslaituri jossa minä oleilen, mutta ei nuo vieraslaituritkaan sen kummempia ole. Kuoppaista ja reikäistä asfalttia. Säkkökaapit joista saa sähköä.Vesiraanat joista vesi lentää, ei yhtään letkua koko laiturilla.Minä olen tähän varautunut, Liettuasta ostin liittimiä ja letkua.Saan veneen tankit ja vesipäälärit täyteen. Maailmalla pitää olla oma-aloitteinen, vettä ja kaasua saa kun sen itse ottaa, omilla vehkeillä.

Uhkaa iltapäivästä 14m tuulta, en lähde kauaksi, 14 on liikaa vastaiseen…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Pullo täyteen kaasua, kiitos

Georg Ots’in jalanjäljissä

Vaikka on Suomen kesä kaunis, niin on myös Eestin suvi hyvä.Aloin tekemään itselleni terveys aamupalaa.Hieno näköala aamiaispõydästä.Tuossa vieressä on veneiden talvisäilytyskentällä kesällä leirintäalue. Karavaanareita kokoontuu sinne kymmeniä ja kymmeniä. Näillä ei kyllä kaikilla ole oikein kaikki kunnossa, meinaan latvassa. Kun karavaanari näkee minkä tahansa kaivonkannen niin se tahtoo merkata sen. Kuten nämä ajoivat tyhjään koloon, jossa oli kaapelikaivon kansi, avasivat säiliön pohjahanan ja lorottivat säiliöt tyhjäksi kaapelikaivoon.Sitten lähtivät pois, kun säiliö tyhjä, lähtivät seuraavalle leirintäalueelle. En tiedä onko tuo rituaali sitä, että tahtovat näyttää mitä ajattelevat tästä paikasta? Koirat kun näkevät puhelinpylvään,niin niillä on samanlainen halu merkata reviirinsä. Haistelevat sitten että kuka on käynyt ja mitä tämä on syönyt.Mitähän puhelinmiehet ajattelee kun tulevat ja hyppäävät kaapelikaivoon johtoja laittamaan? Se ei muuten ollut yksi auto joka siinä kävi ja näytti olevan aika moni kaivonkansi märkä muuallakin. Eli kaikki joissa on rautakansi kelpaa merkkaamiseen.Onhan täällä satamassa kyllä näitä sadevesikaivojakin, tosin ne kyllä menevät suoraan mereen, ei mihinkään puhdistamoon. . No olkoon karavaanarit omissa oloissaan, minä lähdin Georg Otsin jalanjäljissä kaupungille. Georg olikin mies suuren äänen ja suurten jalkojen kanssa. Jos olisi elänyt länsimaassa olisi ollut maailmankuulu, nyt vain suuren ja mahtavan neuvostoliiton kuulu. Ja samassa myös suomessa kuulu.Bussi vie ja tuo. Tallinnassa on kaupunkiin rekisteröityneillä asukkailla ilmainen joukkoliikenne. Minun pitää maksaa se euro per reissu.Kävin katselemassa turistien hortoilua, yhden tuttavan bongasin kaupungilla.Kyllästyin ja käännyin takaisin Piritaan.Tullessa vielä bongasin nuo etelän hedelmäpuut.Puissa kasvoi  tuollaisia, otin makoisan kävyn mukaani.Terveiset suomeen, auringonlaskun maahan…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Georg Ots’in jalanjäljissä

Yli sumuisen meren

Aamulla heräsin kello 4, siitä vain liikkeelle. Heilautin kättäni hyvästiksi, vaikkei näitä minun lähtöjäni kovin usein ketään ole katsomassa. Koira on se joka portille jää odottamaan, ja netissä jotkut tahtovat mukanani elää kulkemisen riemuja ja suruja.Kohta kun pääsin kulman taakse aloin nostamaan isopurjetta, perskutarallaa, se jäi tuohon 1 reivin kohdalle. Samaan kohtaan kuin jäi kun vaijeri jäi kehrän väliin. Meinasin ruveta kiljumaan sieluni tuskaa, kunnes tajusin että minulla oli 1 reivin köysi kiinni mastoliikiltä.Kun reiviköyden löysäsi niin purjekin nousi ylös.Horisontti kallistui tuttuun asentoon ja silloin läksi.Autopilotti suuntaan 192 astetta. Siis se on kulmamitta, mangneettipohjoisesta myötäpäivään. Se ei ole sitä maapallon keskeltä mitattavaa  kulmaa, jonka asteen 1/60 osa eli kulmaminuutti on se merimaili meren pinnalla. Se ei myöskään ole celsiuksia eikä faarenheit asteita, vaan ihan vaan kompassi suunta.Loki asettuu siihen mihin asettuu, siitä vain voi tarkkailla miten vauhti onnistuu.Sitten alkoi purjehdus, oli aikaa tehdä kaikkea, kuten vaihtaa vieraslippu saalingin oikeaan sakaraan. Miksi minun pitää laittaa vieraslippu, en tunne olevani vieraisilla? Kotoinen tunnelma tulee kun tulen Tallinnaan ja Eestin puolelle.Helsingin kasuunimajakalla oli vielä näin hyvä näkyvyys. Sitten alkoi edestä kuulua laivojen sumutorvien tuomiopäivän pasuunan törähdyksiä. Kuka ei ole sitä kokeillut ei osaa kuvitella miltä kuulostaa laivan koneen ryskytys, jonkun sadan metrin päästä näkemättä laivaa. Kun tuomiopäivän pasuuna huutaa lähellä, niin tahtoo nousta niskakarvat pystyyn.Olin syrjässä Tallinna Helsinki reitiltä, olen jo sen oppinut että se on minulle liian vilkas paikka. Mutta tuossa kulkee poikittain koko Kotka, Hamina ja Pietarin liikenne. Ainoastaan yhden kerran olin Muugasta vastaantulevaa rahtilaivaa jonkun sadan metrin päässä sivuutuksessa.Se oli ihan hallittu, näin kaukaa tutkassa, että ei olla törmäyskurssilla.

Sumu on märkää ja kylmää, kaikki pisaroi pilvessä.Kunnes yhtäkkiä tuon Aegnan jälkeen tulin sumusta aurinkoon. Tuolta se sumu näyttää kauempaa, tuollainen tumma horisontti.Minä saavuin kesäiseen Tallinnaan, tulin Pirita top satamaan jossa minulla on alkukesäksi sovittu ja maksettu venepaikka.Tuolla vieraspaikoilla on juhlaliputus, Hakaniemen venekerhon eskaaderi on lähtenyt oikein ulkomaille. Minä liputan sataman suurimmalla suomenlipulla sen kunniaksi, että tulin/pääsin jälleen lahden tälle puolen. Hea tuju…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Yli sumuisen meren

Laivat ne kulkevat eestaas, aika vain eteenpäin

Päivä alkoi utuisena ja jatkui samanlaisena koko päivän. Ei ollut mitään tekemistä, katselin laivojen kulkua Villingin salmessa. Kaikenmaailman Ruuneperit veteli eestaas.No senverran tuli tehtyä, että koitettiin kiskoa tuota saunan laituria suoremmaksi. Ei vaan pysy suorassa. Nähtävästi toinen kiinnitysketju on irti. Kukahan ystävällinen ihminen sen laittaisi kuntoon?No senverran sain aikaiseksi että laiton kotkanpojat uuniin ja perunat kiehumaan.Ihan hyvää. Olenpas minä hyvä kokki, se kun ei muuta ruokaa ole, tekee myös hyvän ruokahalun.Linntukaan eivät pelkää minua, minusta on tullut niin metsäläinen nähtävästi. Siinä ne vetää tyhjillä turistiveneillä tyhjillään eestaas.Illalla  vielä sauna ja nukkumaan. Olen päättänyt että lähden eteenpäin, olen ollut jo yhden kokonaisen päivän paikallani. Ollut kokonaisen viikon synnyinmaassa suomessa, taidankin lähteä takaisin maahan jossa elän, Eestiin.

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Laivat ne kulkevat eestaas, aika vain eteenpäin

Fokalla myötäiseen

Aamulla vähän tuuli vinkui mastossa, minä lähdin Kotkasta kohti Helsinkiä.Siitä ohi Mussalon syväsataman, aurinko paistoi.Pelkkä fokka keulassa riitti vauhtiin.Gps näytti välillä 7.5 solmua, aika hyvä vauhti pelkällä fokalla.En ole koskaan saanut aaltoja onnistumaan kuvata, ei ne miltään näytä. Helpompi on kuvata tällaista sympaattista muumipapan majakkaa.

Yhden ainoan purjeveneen näin, se posotti kaukana koneella vastaiseen. Toinen eläväinen oli tällainen tuulellakäyvä vauhtikapine. Mies oli laittanut köysiin pienen spinnun ja tuollaisella pienellä laudalla huristeli.  Jumankekka kun äijä veti sitten kovaa tuollaisella.Hyppäsi pitkän hypynkin, en tietenkään onnistunut kuvaan saada. Minä kun tulen vanhaksi enkä jaksa purjehtia, niin hommaan tuollaisen. Tuulta oli ihan hyvästi, kyllä kulki leijat sekä purjevene. Jos joku nyt tästä sai sellaisen ahaa elämyksen, että purjevene olisi kiva, niin tuossa se on. Purjeet ja kaikki paikoillaan, tämä Storfidra on odottanut vesille pääsyä tuossa jo monta vuotta. Nyt on saatu lappu kylkeen että myytävänä. Siitä sitten vaan tekemään tarjous, niin pääsee purjehtimaan ja sataman saunaan kertomaan myrskyistä…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Fokalla myötäiseen

Purjehtimisen halu voitti

Aamulla aloitin uudestaan nostimen kehrän tutkimisen. Vastakkain oli nyt vastenmielisyys korkeita paikkoja kohtaan ja vaa’an toisessa kupissa halu purjehtia. Valinta oli helppo, ei kun mastoon.Hyvät näköalathan täältä kyllä on. Lopuksi sain vanhan kehrän irti.Olipas se kulunut, eihän tuossa mikään pysy.Mutta tuossahan minulla on melkein uusi, vähän käytetty kehrä. Pari tuntia meni remontoidessa mastossa.Läksin nosturin alta pois, tällainen laituri oli keskellä lahtea, en jäänyt sinne vaan jatkoin eteenpäin.Kauas Sapokkaan.Katselin seinässä sataman hinnastoa, marssin sisään ja sanoin etten ole tuollaisia rahasummia varautunut maksamaan. Kerroin että tulin venettä korjaamaan ja lähden huomenna eteenpäin, venekin on vain puoleksi laiturissa. Tahdon invalidialennuksen.

Neito kysyi jätänkö veneen tänne? No ei helvetissä, lähden veneellä eteenpäin, kun saan sen kuntoon, vastasin. No laitetaan 10 eurolla yö, tarjosi vastustamattoman tarjouksen neito.Kohta sain naapurin, veli venäläinen tuli Pietarista tuollaisella Havsfidralla. Tuo nauticattimies naureskeli venäläisen kulkuneuvoa. Minä että älä naura, ukko on ostanut muutaman tuhannen purjeveneen ja tulla posotti naapurimaahan. Ihan näytti iloinen ja onnellinen olevan. Suuri vene suuremmat murheet, eikä välttämättä ne purjehtimisen riemut sen riemukkaammaksi muutu Nauticatillakaan. Sitäpaitsi korkeammassa mastossa huimaa, kerroin kokemuksesta.Että sellaisella filosofialla mennään. Nyt kun vene on purjehduskunnossa, niin maailma on avoin ja täynnä mahdollisuuksia. On tullut aika lähteä, jälleen kerran…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Purjehtimisen halu voitti

Pylpyrän kehrä katki

Läksin kohti itää auringossa. Nilkutin siipirikolla purjeveneellä kohti Kotkaa, laitoin tuollaisen invalidi merkin keulaan, kartio kärki alaspäin. Pelkkä fokka keulassa kun ei saa tuota isoapurjetta ylös, se vaijeri on jumissa mastossa. Minä sentään yritin purjehtia.

Saavuin Kotkaan ja parkkeerasin tuon mastotikkaan juurelle ja kiipesin mastoon. Sain vaijerin väännettyä pois välistä, mutta se perhanan kehrä on rikki. Mitenkähän minä en sitä keväällä huomannut? Täytyy alkaa irroittelemaan nähtävästi sitä pylpyrää pois ja etsimään uutta. Tuultakin on, mitenkähän sinne mastoon pääsen takaisin?…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Pylpyrän kehrä katki

Hautausmaakierros

Autolla maaseutukierrosta.Villejä lupiineja.

Kävin useamman hautausmaan kierroksella, kukkia haudoille.Kun kierrokseni oli tullut täyteen hyppäsin tuollaiseen junaan ja posotin pääkaupunkiin.Tuttuja maisemia, jotka muutamassa vuodessa kuitenkin muuttuneet.Tulin takaisin saareen, iskin toisten kauhistuksesti kunnon lihakäikäleet grilliin. Otin käyttööni oman salaisen aseeni, infrapuna lämpömittarin. Sekä viimeisen ostokseni, kapasitanssi kosteusmittari. Ilmoittaa asioiden, tai siis esineiden suhteellista, eli relatiivista kosteutta. On tärkeää ymmärtää suhteellisen ja absoluuttisen kosteuden ero. Ilman sen ymmärtämistä ei ole järkeä ottaa kosteusmittaria käteenkään.

Grillaus onnistui kuten oletinkin. Miä enemmän teknisiä vekottimia, sen paremmin onnistuuOlen päättänyt jatkaa matkaa, perästä kuuluu…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Hautausmaakierros

Pieni kierros

Välillä vettä vihmasi, mikäs rannalla katsoessa.Päätin lähteä käymään katsomassa vanhoja paikkoja, jätin veneen sidottuna laiturien väliin.

Suvelalle päin vilkutin lähtiessäni.Erilaisilla kulkuneuvoilla eteenpäin, olen tottunut matkaaja. Matkaan tuhannet ja tuhannet kilometrit vuodessa. Takapuoli kestää vaikka mitä.Huomenna käännyn takaisin purjeveneelle. Kaikki hyvin….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Pieni kierros

Venekerholla mainetta keräämässä

Aamulla heräsin kello 5 Villingissä, oli aivan tyyntä.Linnut olivat hereillä ja käki kukkui.Oi kuinka kaunis kesäinen saari onkaan.Taas päädyin tänne Myrskykalliolle. Miten minä aina tänne tulen tähyilemään meren taakse. Katselin kohti Etelää ja Eestiä, en kuitenkaan vielä lähde sinnepäin.Vaan tulin takaisin veneelle ja läksin ajamaan kohti Pohjoisrantaa. Armoton trafiikki merellä. Painavat päälle kuin viholliset.Päädyin Pohjoisrantaan, veneseuran laituriin, jossa ystävällisesti antoivat minun olla muutaman tunnin laiturissa. Hinnastossa oli että 3 tuntia pysäköinti maksaa 5 euroa. Eivät kuitenkaan tahtoneet rahaa, itseasiassa olen sen kerhon jäsenkin. Jos olisivat tahtoneet rahaa, olisin antanut 5 euron rahan ja sanonut että eroan seurasta. Hyvä näin.

Pursiseuroissa jutut lentää ja näköjään kasvaakin hyvää vauhtia. Kerroin että tulin Tallinnasta, purje jumittui ylös ja taivaanrannassa vähän paukkui. Kohta kuulin kun yksi mies vieressä kertoi toisille, että tuo se kova jätkä tuli ukkosmyrskyssä suomeen jumittuneen purjeen kanssa. Yritin vaatimattomasti toppuutella, en ollut myrskyssä, ainoastaan jyrinää kuulin. Mutta se juttu oli jo lähtenyt liikeelle, ei juorua saa kiinni kun se on kerran liikkeelle lähtenyt.

Varmaankin kohta tarinoiden mukaan olen purjehtinut ympäri maapallon, kun ei saanut purjetta alas. Kai ne satamien saunojen jutut näin syntyvät, kohta joku omii sen itselleen ja lyö vielä vähän lapin lisää…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Venekerholla mainetta keräämässä

Purjeella komeasti rantautuen.

Tuollainen tuli yöllä viereen Piritassa, porukka oli juhlatunnelmissa. Armoton möykkä läks miehistä.Nämä olivat veneilyssä harrastajia, kukaan kokeneempi ei laita poijuköyteen joustinta, poiju itsessään joustaa. Eikä jätä solmua keskelle köyttä.Eikä käytä tuollaista hirttosolmua.  Ahti muuten kurkistaa pohjasta, vai onko se näkki josta varoittelivat.Tuollaista näytti säätiedotus, mahdollisia ukkoskuuroja. Olin viimekesänä Kaliningradin edustalla 20 mailin kaukana merellä yöllä, kun sellainen mahdollinen ukkoskuuro tuli kohdalle. Minä läksin kuitenkin kohti Suomea muutaman metrin tuulessa. Purje veti kivasti muutaman solmun vauhtia. Kunnes tyyntyi ja laskin purjeen ja jatkoin koneella. Kohta tuuli tuli takaisin ja aloin nostamaan purjetta.Sitten se perskutarallaa tapahtui. Purje pysähtyi 1 reivin kohdalle, ei nouse eikä laske. Minä ihmettelemään että mikäs nyt?Kaikki näyttää olevan kunnossa mutta purje jumissa.Sitten tajusin,  tuo perhanan vaijeri nostin oli luiskahtanut tuon pienen pylpyrän reunan yli.  Se on laittamaton paikka yksin merellä. Tai siis kyllä maapallonkiertäjät yksinkin mastoon kiipeävät, mutta minä en olekkaan mikään maapallon kiertäjä.Katselin pilviä joita kerääntyi taivaanrantaan ja vähän ukkonenkin paukkui. Kun purje on ylhäällä ja sitä ei saa alas, niin rantautuminen on vähän monimutkaisempaa. Jos vielä ukkosmyräkän tekee niin se on hankalampi paikka. Muistin että Särkässä on mastonosturi, suunnistin sinne. Sitten 150m ennen laituria moottorikin sammui. Sitten rantaudutaan purjeella jota ei saa alas ja moottorillakaan ei saa jarruteltua. No tuohon minä rantauduin, muutaman kerran piti ensin kokeilla vauhtia sopivaksi. Kiitotie, eli laiturin kylki oli niin lyhyt.

Varmaankin katselivat, että siinäpäs koppava purjehtija. Purjeet ylhäällä rantautuu, eikä konettakaan käynnistä. Maston yläpäästä käy purjeen alas pudottamassa.Hilasin veneen tuohon nosturin alle, masto pitää saada melkein kiinni nosturiin että tikkailta ylettyy purjeeseen. Ohi menevät veneet heiluttavat venettä ja mastoa ja masto kolkkaa tikkaisiin, joissa itse riiput yhdellä kädellä. Sain purjeen irti nostimesta ja alas, luonto ei kestänyt alkaa vaijeria irroittelemaan pylpyrän välistä. Täytyy suunnitella jotain.

Kaivoin aarrekassistani uuden polttoaine suotimen ja vaihdoin sen. Koneen ilmauksen jälkeen moottori toimi normaalisti. Voisihan sen suotimen tietysti vaihtaa vähän aikaisemminkin, mutta mistäs minä tiesin että purje ylös jumittuu. Olenhan minä purjeella paljonkin rantautunut, ensimmäisen kerran kuitenkin laituriin asti purjeella. Purje vetää muutamankin metrin tuulessa niin ettei käsivoimin venettä paikallaan pidä…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Purjeella komeasti rantautuen.

Luxekspressin siivellä alkumatka

Paikallisbussin kyytiin ja sillä Tartu bussiasemalle.Kävin vielä katsomassa mikä väenpaljous tuolla Emajõen rannalla oli, Alfa, syntyjään Kotkanpoikia läksi risteilylle.Bussiasemalla oli säpinää, nämä pienet Go bussit ovat maakuntien sisäisiä linjoja, ne ovat ilmaisia. Jos ilmaiseksi saa niin sitten lähdetään, siltä näyttää.

Tämä venäläinen bussi taas oli Pihkva, Petseri, Tartu, Narva linjalla, ei sekään minulle kelvannut. Huomaa keltainen vilkku katolla.

Tämä venäläisten vekotin taas saapui Petseristä. Karu kapine.

Sitten kohdalle pyyhkäisi minun bussini, hovikuljettajani Luxexpres.Bisnesluokkaan lomalaiset, toisella puolella on tuollaiset vierekkäiset penkit. Käytävän toisellapuolella yksittäiset penkit. Kyllä tällä matka maistuu.

2.5 tunnin päästä saavuin Tallinnan bussijaamalle, siellä edessä seisoi tuollainen vanha bussi. Reittikilpi oli Tallinna Leningrad. Hienohan se oli, mutta ei varmaankaan mukava. No parempi kuin kävellen kyllä.

Tilasin itselleni Bolt taksin, suharille ohjeena että vie minut Piritaan. Perillä kaivoin taskujani, ei tullut kolikoita, tuli tuollaisia oudon hajuisia patukoita. Niitä on aina taskussa, välillä jopa pesukoneessa kuulemma. Nämä ovat koiran koulutus herkkuja. Jos koiralle yritän jotain opettaa se on palkinnoilla houkutettava tekemään. Huutamalla ja uhkailemalla se ei suostu mitään tekemään. Yritin tarjota maksuksi taksisuharille, ei oikein ymmärtänyt vitsiä. Rahalla oli taksikuski lahjottava, 5.7 euroa näppiin, matkaa oli 6kmVeneessä on aika kuuma, suunnittelen merelle lähtöä…

 

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Luxekspressin siivellä alkumatka

Läks lomalle

Kaasuasentajat on työnsä tehneet, Eesti gaas tuo kaasuletkunsa tontin kulmalle kun ennättää. Kaasumiehet kävi tervehtimässä, nauroivat että olen lomalaisen näköinen. Totesin että vapaa mies, vapaassa maassa. Kertoivat että kun tuonne naapurin kellariin läksivät töihin, niin työmaa huononi.  Ei tarjota grillistä pihviä, eikä edes kahvia tule. Nämä oli mukavat miehet, kyllä minä heille mielelläni grillasin, ei ne pihvit montaa euroa kilo maksaneet.

 

Jumankekka kun jalat saa mustaksi. Kuinkas tällä koiralla tassut pysyy puhtaana, ei se koskaan pese varpaitaan.Koiralla on kyllä koiran elämä, kesät talvet samat vaatteet. Talvella palelee, kesällä kuuma.Nyt on aika tullut, kello on lyönyt lähdön aikaa. Koiralle veräjällä koitin kertoa, että tulen takaisin, valva maja.

Kovin keskittyneesti kuuntelee mitä tälle kerron. On oppinut että kun kulkurilla on reppu seljässä ja pysähtyy veräjälle ja alkaa puhua, se on huono merkki. Kulkuri on lähdössä ja koskaan ei tiedä koska tulee takaisin.

Että lähden lomalle….

 

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Läks lomalle

Eesti lipun päivä

Oli Eestinlipun päivä, ei kun lippu liehumaan. Palju õnne sinimustvalge lippu.Bussi Vilnasta tuli takaisin, kauhea häslinki tavaratilassa kun kaikki nostelevat pakettejaan ulos. Naureskelin bussikuskille että kuin pakolaisleiri autosta purkautuu.Olen joskus käynyt tuolla reissulla, se on raskas reissu. Ihmettelen kuinka bussikuski jaksaa.Lämpöpatterista vähän vettä tilkkui, putkimiehet kävi ja kysyi onko minulla kullin nokkaa? Onhan minulla.  Kulli on Eestin kielessä petolintu, kotka tai haukka. Õökulli on yöpetolintu, eli pöllö. Suomessahan näitä kutsutaan papukaijapihdeiksi.

Kävin ostamassa ruuveja.Joo, näyttää toimivan…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Eesti lipun päivä

Koiravahti

Bussi Vilniukseen lähti, minä jäin kyydistä koiravahtiin.Tai paremminkin koira vahtii minua ja veräjää ja grilliä. Ei se ruokaa kerjäämään tule, kunhan vahtii. Azerbaidžanilaiset osaavat tuon saslikin teon, minäkin olen jo alkanut vähän oppimaan. Olen katsellut syksyksi kuinka pääsen Azerbaidžaniin kokeilemaan miltä se saslik maistuu Azerbaidžanissa. Reitti on jo selvä. Junalla Tallinna, sieltä juna St Petersburgi, sieltä Sampsan junalla Moskova. Moskovassa majoitun junaan, 52 tuntia33 minuutta junassa ja onkin jo Azerbaidžanin pääkaupungissa, Bakussa. Takaisin sitten jotenkin toisin.Naapurin vanha muori on ottanut penkin jolla istua, saksilla leikkaa tuota ruohoa tontin ja kadun väliltä. Täti kasvattaa liljoja pihallaan, bussilla lähtee kaupunkiin kauppamajan eteen niitä myymään. Suuria kasseja retuuttaa vanha ihminen.

Maakaasulinja lähenee. En kyllä jaksa odottaa, lähden ihan lähipäivinä Tallinnaan ja alan purjehtimaan. On minulta jo kysytty milloin tulen takaisin, vastasin: ”Olen merimies, en ennustaja…

 

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Koiravahti

Veturinkuljettajaksi

Elron, eli tämä Eestin valtion junafirma hakee koulutettavaksi veturinkuljettajia. Sehän kuulostaa hienolta, minä olenkin ajatellut että voisi alkaa harrastaa jotain uutta, tai vanhaa. Rongijuht olisikin hieno harrastus.Siinä istuskeliksin junan etupenkillä, katselisin maisemia ja tervehtisin ihmisiä laitureilla.

Uskon oppivani tuollaisen ajamisen nopeastikin.

Lisäansioksi kuljettajalle katsotaan vieraan kielen osaaminen. Kielet joista saa lisäpisteitä ovat Puola, Suomi, Englanti ja Venäjä.  Minähän osaan suomea melkohyvin, ainoastaan pieni aksentti kuulemma on. Voisin lähteä suomeen komennukselle, kun tämä Elron laajentaa sinnepäin. Eestin kieli pitää osata A2 tasolla, joka on mm lääkärien, poliisien, valtion virkamiesten vaatimus. Kokeilin kerran koetta, meni kirkkaasti läpi.

Ensimmäiset Flirtit, tai porgantid, kuten eestiläiset porkkanaksi näitä kutsuvat, tulivat 2012 vuonna. Kaikki eivät ymmärrä täälläkään näitä Eu:n hyviä puolia, Eu maksoi junista 85%, Eestille jäi ainoastaan 15% maksaa ja sai junat joiden käyttö on huomattavasti halvempaa.

Ei täällä enään ajeta museovehkeillä. Elronilla onkin hieno kalusto, matkustajaliikenne on näillä Stadlerin Flirt junilla. Osa on puhtaita sähköjunia, osa on diesel sähköisiä. Näissä sähkötöttömien ratojen Flirteissä on tuollainen pieni agrikaatti koppi junan keskellä, siitä pääsee matkustajatkin läpi kävelemään.

Moottorit ovat seinien välissä, moottorien murina vain vaimeasti kuuluu.

Niin minä teenkin, lähdenkin kysymään töitä, olen aina halunnut rongijuhiks, tai sitten lähden merille…

 

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Veturinkuljettajaksi

Ihmesalvaa, kuulostaa kusetukselta

Taas oli lähdönhetki, luvattoman usein on nyt lähdöt ollut jotain bussiin hyppäämistä. Ei se ole sama juttu kuin purjeveneen purjeiden nostaminen lähdössä. Varsinkaan paikallisbussiin hyppääminen ei ole mitään. Vilkaisin kuitenkin taakseni ja heilautin kättäni kynnyksellä, taisi kuitenkin bussiin myöhässä juoksijat ymmärtää vittuiluksi.Pitkänmatkan bussiin hyppääminen on vähän parempaa.Bussi toi minut Tallinnaan Piritan satamaan jossa Birgitta odotti laiturissa. Istuin vähän aikaa takana ja katselin merelle. Aamulla heräsin varhain ja läksin kävelemään poispäin, vilkaisin taakseni ja otin kuvan venestä. Taksilla pyyhkäisin tänne Baltijaama asemalle.Jossa oli jo aikaa Kulkuneuvoksi vaihtui tällainen Stadlerin tekemä Flirt, mallia sähköjuna.Flirtti on hyvä juna, hiljainen ja kulkee tasaisesti.Nuo penkit on kyllä ihan kauheat istua. Tuo selkänoja on täysin pystysuora ja tasainen. Ainakaan minä en pysty nojaamaan tuohon, jos ei siirrä takamusta eteenpäin ja istu niin että ainoastaan hartiat ottavat selkänojaan. Ekan luokan penkki on ihan normaali mutta eihän näissä sähköflirteissä ekaa luokkaa ole. Täällä Keilassa olikin vaihteeksi markkinat. Ihmisiä tolkuttomasti liikkeellä.

Savukalat, kreikkalaiset mansikat, jotka narskahtivat suussa kuten porkkanat.

Tämän kioskin myyjän kanssa piti oikein käydä juttelemassa. Tämä myi erilaisia ihmesalvoja, niitä oli 10 erilaista laatua. Kaikki oli kuulemma tehty Eestin rohdoskasveista ja tehosivat peräpukamista, potenssivaikeuksiin ja paiseisiin. Minunhan piti oikein käydä kysymässä että mistä tietää että tämä toimii? Vastaus oli että tottakai toimii, olen kokeillut, ja kehittänyt, kertoi myyjä.

Nähtävästi antaa salvaa koehenkilöille ja kysyy mitä tapahtui. Toisella salvalla se nosti potenssin toiseen, välillä taas peräpukamat taas katosivat. Tällä menetelmällä oli löydetty 50 erilaista vaivaa johon tämä 10 salvan valikoima auttoi

Jos vahingossa ottaa käyttöön väärän purkin, niin ettei vain peräpukamat pukka verta täyteen ja potenssi läsähdä? Myyjä ei ollut halukas keskustelemaan koko asiasta….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Ihmesalvaa, kuulostaa kusetukselta

Ei ota tulta kattila

Kaasu ukot yhdistelivät pannuhuoneessa putkia toisiinsa, käyttivät tuollaisia kiiltäviä putkia ja liittimiä. Minä että nyt on vanhat putket ruman näköisiä. Nämä alkoivat saippuavedellä pestä hiilikattilan pölyjä pois.Yhden kellari ratikan päällinen oli pahasti pölyssä, kontrasti paha tuon uuden termostaatin kanssa.Ottivat kiltisti vaahtopurkin käteen ja taas pestiin, lattiaa eivät suostuneet pesemään.Verkostikkoon pumpattiin ilmaa ja katsottiin pysyykö ilma sisällä.Ei pysynyt, yksi hitsaus vuoti, kutsuimme hitsaajan takaisin. Minä näille kaasumiehille että kysynkö että tuliko kankkunen? Varoittivat että älä kysy. En ehtinyt mitään kysyä, kun hitsari totesi että päätin tulla takaisin, tuli pohmelo.

Sitten alettiin kattilaa tulille laittamaan. Ei syty, ei. Tulitikulla ja vaikka millä, vaan ei syty. Lopuksi diagnoosi oli että kipinää tulee, polttoainetta ei tule.Lopuksi huomasimme että tontin rajalla oleva putki on mihinkään kytkemättä. Soitto Eesti gaas firmaan, siellä sanoivat että kaasu pitää erikseen tilata. No tilaamme vastasin.

Nämä hyväkkäät että pitää rakentaa kaasuverkko sinne kaupungin kulmaan ensin. Löin luurin korvaan, minä ala tuollaista kuulemaan.

Tilasin rautakaupasta tuollaisen mahti pullon kaasua, se kuulemma tuodaan nopeammin. Se pullo on tuollaisen leikkimökin kokoinen.Koirat haukkuu, karavaani kulkee….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Ei ota tulta kattila

Purjehdusblogi

Aamulla läksin vaihteeksi kävelemään, ei rattaalla.  Osa näistä korkeajännite pylväistä on yllättävän ruosteessa. Ei niitä kuitenkaan nurin ole mennyt.Sitten on näitä neuvostoliiton aikaisia vahtitorneja. Varkaita tähystelivät näistä torneista.Kiertelin näitä vanhoja tehdasrakennuksia, leipätehdas, hyvä tuoksu.Tästä olen usein kulkenut ja ihmetellyt. Kyllä on huonot autokoulun autot.Liekkö katsastettujakaan.No jos tuollaisella harjoittelee, niin helppoa se sitten oikealla autolla on.Sitten päästiin asiaan, kaasumiehet tulivat ja työt jatkuvat. Tuohon väliin sovitellaan patteri termostaatti.Vesihanat kierretään pois.Pannaan tuollaiset tilalle.Välillä jätin äijät yksin töihin, lähdin tekemään sähkötöitä.

Mikä purjehdusblogi tämä on olevinaan? Onneksi kohta tämä urakka loppuu..

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Purjehdusblogi

Se oli silloin kun liha ja leipä varastettiin

Nyt tulee lämmitysjärjestelmään myös sulkuhanoja, tähän sulkuhanaan saa joskus laittaa saunan lattialämmityksen.Sekä lämpöpattereihin termostaattiventtiilit. Vanha systeemi oli täysin säätämätön, tai siis sitä säädettiin hiilen määrää säätämällä. Laitanko kattilaan puolikkaan kottikärryn vai täyden kottikärryn kivihiiltä. Vanha oli vapaakiertoinen, tässä on tietysti pumput. Talossa on muuten 19 lämpöpatteria.Putkiakin piti modifioida, oli laitettu sarjaan kytkentään ylä ja alakerroksessa muutama patteri. Eihän säätöä niin saa toimimaan, nyt on kaikki rinnankytkennässä.Sitten taas grillattiin, työmiehet oli nälkäisiä. Ei kun pihvit tulelle, koira vahtii ettei linnut vie ruokia. Omat ruokansa antaa kyllä varpusten nokkia.Miehet kyseli mistä näin hyvät pihvit löysin?Oikea vastaus on Puolasta. Puola on kehittynyt siitä 1990 vuosista. Silloin kun Puolan johdossa huomattiin olevan vikaa ja johto vaihdettiin. Tilanne ajautui kaaokseksi, muunmuassa puolan kansallismuseoon murtauduttiin, liha ja leipä varastettiin.

Tämän päivän Puola on toinen valtakunta kuin se aiempi, ruokaa riittää myös tänne tuoda. Tätäkään ei tarvinnut museon kokoelmista varastaa, näitä oli kaupassa läjäpäin…

 

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Se oli silloin kun liha ja leipä varastettiin

Guttaperkasta korsteenit tehdään

Kun saan kattilat toimimaan pääsen purjehtimaan. Autan kaasu-ukkoja että päästään nopeammin. Vuorossa korsteenin sisäpiipun asennus.Otetaan tuollaista viemäriputkea, sipaistaan tiivisteeseen liimaa, lyödään 2 kpl 2m torvia nippuun ja ruuvilla varmistetaan. Sinne vaan sitten aletaan ujuttaa, pannaan jatkoksi toinen 4m putkea. Pääsin minäkin loistamaan osaamisellani. Sanoin asentajalle että jos tohdin ammattimiehelle neuvoa, niin panisin sen toiseen savupiippuun. Katolla on kaksi piippua joissa molemmissa 4 hormia.Ja kerta vielä, reilu 11 metriä tuli pituutta. Piippuun pitää laittaa sisätorvi, muuten alkaa piippu rapistua sisäpuolelta. Tähän asti kaikki näkemäni muutamat sisäpiiput on ollut ruostumattomasta teräksestä. Me käytämme tuollaista valkoista guttaperkkaa.

On muuten ihan hyväksyttyä putkea tähän tarkoitukseen. Kaasukondenssikattilan poistokaasut on maksimissaan 60°, tämä torvi on hyväksytty 120 asteelle. Kellarissa piti vähän modifioida putkia, hitsaaja tuli hitsaamaan uusia nysiä putken kylkeen. Voivotteli että kuinka on vaikeassa paikassa ja hankalaa, hain äijälle potun venäläistä vodkaa kaapista.

Jo alkoi puikko palaa tasaisesti, eikä enään takertunut putken kylkeen. Helppo juttu kun sen osaa. Lähtiessä vielä kättelimme, sanoi että jos tulee hitsattavaa niin soita, tulen mielelläni..

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Guttaperkasta korsteenit tehdään

Kaasu kattilaa

Pikkubussi lähti vaihteeksi Varsovaan, jälleen jäin kyydistä, en sopinut. No olenhan minä Varsovassa seikkaillut monet kerrat.Läksin sen sijaan seikkailemaan fillarilla. Tuo Sõbruse sild, eli ystävyyden silta on kyllä remontin tarpeessa.Alkaa betoniraudat paistamaan. Kuten nimestäkin voi arvata, neuvostoliittolaiset miehittäjät antoivat sillalle nimen Ystävyyden silta. Ystävällisesti rakensivat uuden sillan, kun ensin vanhat hajottivat sodassa.Kaasu ukot tulivat varustusten kanssa.Sitten alkoi vimmattu poraaminen ja putkin muotoilu. Koira vahtii kellarin oven vieressä. Rähjää vieraille kun yrittävät portista, panin koiran autotalliin jossa räyhäsi yksikseen. Annoin ukoille sellaiset koiran herkkunappulat käteen ja sanoin että kohta koira tulee. Antakaa koiralle herkku ja se ottaa teidät ystäväkseen. Niinhän siinä kävi, koira on korruptoitunut, yhdestä namupalasta se lopettaa vahtimisen. Tuo vasemmanpuoleinen pieni laatikko on kaasukattila, yksi mies kantaa laatikossa. Se vanha höyrykattila piti pilkkoa palasiksi että miehissä saatiin liikkumaan. Niin se tekniikka kehittyy

Alkaa tapahtumaan….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kaasu kattilaa